Kessyn Päiväkirja

Hyvästit

2009-10-26T13:43:00.002+02:00

Kessi has left the buildin.

Kessi joutui muuttamaan uuteen kotiin vauvan synnyttyä. Koira parka meni sekaisin kun taloon tuli vielä yksi lapsi, joten katsoimme parhaaksi etsiä vanhalle rouvalle uuden kodin. Löysimmekin Nooran, jolla jo ennestään oli kokemusta sakemanneista ja kotonansakin asusteli yksi urospuolinen sellainen. Kessi muutti alkukesästä, ja saamani tiedon mukaan tulee erinomaisesti toimeen sekä uuden koirakamun että emäntänsä kanssa. Likka saa nauttia uimisesta, jyryämisestä ja kaikesta kivasta koiramaisesta puuhasta enemmän kun täällä olisi saanut. Ja mikä parasta, ilman Kessi-ressukkaa kovasti stressaavia lapsia.

Kova ikävä on karvakamua, monet itkut ja litroittain kyyneleitä on vuodatettu Kessiä kaivaten. Ainoa lohtu on se että sitä ei tarvinut lopettaa vaan koira saa jatkaa koiranpäiviään vielä toivon mukaan pitkään.

Hyvää loppuelämää Kessi-kamulle,
t: Rudi, Mamma ja muu perhe.

Lääkärillä

2009-01-20T09:31:00.002+02:00

Eilen oli ikävä päivä, jouduin käymään taas lääkärissä. Olin viettänyt ihan tavallista päivää kotona mamman ja Rudin kanssa, en muista mitenkään itseäni satuttaneeni, mutta kun nousin päivälevon jälkeen kynnysmatolta ylös, huomasin että takatassuun sattuu ihan pahuksenmoisesti. Konkkasin sitten kolmella jalalla juomaan ja siitä omalle paikalleni.

Mammahan tietysti huolestui, mutta seurailtiin siinä jonkin aikaa. Mamma koitti vähän tassua käpälöidäkin, ja anturaan vähän sattui kun hän siitä painalsi. Kun ei näyttänyt siltä että vaiva alkaa helpottaa, soitettiin tuttuun paikkaan Herttoniemen Eläinlääkäriasemalle, ja saatiin aika lääkärille samaksi illaksi. Mamma kuulemma halusi muutenkin että koipeni katsotaan, kun olen aina silloin tällöin linkuttanut. Ja kun pitkään köllöttelen, olen kovin kankea ja kuulemma töpöttelen. Höh!!! Mummot töpöttelee.

Yllätyin kovasti, kun autoon mennessämme mamma ei pistänytkään minua takapaksiin kuten yleensä. Siellä näytti olevan kamalastai kaikenlaista tavaraa, eli en minä sinne olisi sopinutkaan, hyvä siis ettei väkisin tunkenut minua sinne. Sain sen sijaan hypätä etupenkin lattiatilaan. Mutta eihän lattialla kököttäminen sovi minun arvoiselleni koiralle, joten hyppäsin siitä sitten matkan alettua penkille istumaan. Siinä katselin maisemia ja lauloin, kunnes sitten puolimatkassa tuli sellainen olo että oli päästävä väljemmille vesille. Niinpä loikkasin takapenkille. Mamma vähän motkotti, karvastin kuulemma koko auton. No, minkäs minä sille voin että olen koira, karvainen sellainen. Olisi ottanut nakukekkulin jos karvat haittaa, niin!

Menin jo ihan iloisesti tuttuun lääkäriasemarakennukseen. Ja yllätin mamman iloisesti sisään mennessä. Sieltä nimittäin tuli mies, jolla oli 4 metsästyskoiraa narujen päässä, ja voi hurja kun ne vasta lauloivat. Mamma varmaan luuli, että minä pistän tavalliset rähinät pystyyn, mutta ehei. Minäpä nätisti kiersin mamman toiselle sivulle ja ohitin koirat toisaalle katsellen ja mielessäni vihellellen. Ja se teki mamman näköjään todella iloiseksi, kovasti se ainakin kehui.

Tutkimushuoneessa minua jo vähän pelotti, muistin että siellä on minua muutaman kerran pistetty neuloilla ja kerran tuli tosi väsykin sellaisen piston jälkeen. Nyt minut vain nostettiin pöydälle, tällä kertaa lääkäri ja hoitaja kun mamma ei kuulemma voi nostella minua sen masussa olevan ihmispennun takia. Sitten se lääkäritäti alkoi väännellä takajalkojani, ja niin kauan oli ok kunnes hän törkkäsi varvastani. Siinä tuntui niksahdus, ja sattui ihan kamalasti. Hyppäsin ihan ja ulahdin. Mutta sen jälkeen yllättäen olikin ihan hyvä olo, ja lääkäri lupasikin meidän lähteä kotiin. Olin todella helpottunut, ei piikkejä tällä kertaa.

Jotain lääkkeitä se mamma sai mukaan kun minulla kuulemma oli varvas niksahtanut, ja nivelissäkin on jotain rikkoa. Vanhuuden vaivoja kuulemma. Vanhuuden!!! Minähän olen melkein pentu vielä. No, myönnettäköön että välillä on vähän jäykkä olo, mutta ei se vanhuudesta johdu. Otan kuitenkin noita lääkkeitä kiltisti että mammalle ei tule paha mieli, kun kuulemma maksoivatkin aika paljon. Mitä sitä ei mamman eteen tekisi.

Nyt lähden vähän haistelemaan ulkoilmaa, jyrytä en kuulemma kahteen viikkoon saa, enkä käydä pitkillä lenkeillä. Mutta jos ihan varovasti tuossa tassuttelen kotipihalla.

Mukavaa alkanutta vuotta 2009 kaikille koira- ja ihmiskamuille, ja Pepsi- ja Salli-kisuille sinne sateenkaarisillalle. <3

Syksyterveiset

2008-11-14T10:31:00.003+02:00

Terkkuja täältä litimärästä Helsingistä. Sellaista koiranilmaa on pitänyt jo pitkään, että edes tällainen reipas koira kun minä ei tykkää olla ulkona. Pakolliset pisu ja kakireissut tietysti tehdään, mutta muuten on mukavampi köllötellä kotosalla.

Mamma kertoi surullisia uutisia. Minä en ole enää tervetullut mamman mamman ja iskän luo Lappiin, kun murisin mamman iskälle kesällä. Pelkäävät kuulemma minua. :( Että pitikin olla niin tyhmä, olisihan minun pitänyt muistaa että ovat ihan kilttejä eivätkä varmasti aikoneet Pennulle mitään pahaa kun täällä olivat. Siellä Lapissa kun oli niin kivaa kirmata vapaasti pitkin tuntureita.

Hyväkin uutinen on. Meidän naapuriin on muuttanut komea saksanpaimenkoirapoika. En ole vielä päässyt tapaamaan muuta kun aidan raosta nuuskutellen, mutta olisi tosi kiva käydä tekemässä tuttavuutta. Noista muista naapurin koirista en niin perusta, mutta tämä on sen verran komea kaveri että huh.

Ai niin, vielä yksi uutinen. Mammalle ja iskälle tulee kuulemma uusi pentu, joskus ensi keväänä. Tulee lisää vahdittavia, voi minua raukkaa.

Kesävisiitti

2008-08-05T11:46:00.003+03:00

Meillä oli vieraita tuossa männä viikolla. Mamman mamma ja iskä kävivät meidän uutta kotia ja uutta laumaa katsomassa. Oli tosi ihana nähdä heitä taas, oli ihan ollut ikävä. Minusta kyllä vähän tuntui siltä, että ne tykkäsivät Rudista enempi, mikä on ihan eppää kyllä.

Meillä oli myös jotkut ihme juhlat mamman ja mamman ystävän syntymäpäivät. Siellä oli mamman mamma ja iskä, sitten Iskän mamma ja Iskä, mamman kamu, mamman sisko ja sen pentu (joka oli kyllä jo ihan aikuisen ihmisen kokoinen, ei yhtään pennun näköinen), ja sitten meidän oma Pentu ja sen kaveri.

Mamma ja kamunsa täyttivät kuulemma pyöreitä. En kyllä ymmärrä mitä se tarkoittaa, minä ainakin täytän aina vain vuosia. Mutta kivat juhlat olivat silti, saatiin namipaloja enemmän kun laki sallii. Se tosin sitten kostautui, kun oli vähän massu sekaisin ja tuli pahoja paukkuja koko ajan. Onneksi massu on jo parantunut, mutta ikävä on kyllä vielä Mamman mammaa ja iskää.

Nam, kakkaa

2008-07-09T12:01:00.006+03:00

Olen löytänyt uuden herkun. Satuin kerran maistamaan pihamaaltamme löytynyttä ruskeaa kasaa, joka osoittautui oikein herkulliseksi. Menin innoissani kertomaan mammallekin löydöstäni, mutta kun pääsin tämän eteen istumaan ja avasin suuni, mamma kiljahti: "Hyi, toi on syönyt p***aa!!" ja komensi minut ulos. Olin sitten tullut syöneeksi omaa tai Rutun kakkaa. No, hyvää se oli joka tapauksessa....

Mamma muisteli, että koirat joskus söisivät kakkaa koska yrittävät pitää suoliston bakteerikannan kunnossa. Jospa minun suoli on sitten epäkunnossa, pöpöt lähteneet kesälomalle ja koitan saada niitä takaisin. :D Entisessä kodissa asuessakin söin kakkaa, mutta se oli jäniksenpapanaa eikä haissut vissiin niin pahalle kuin koirankakka, kun mamma ei sen syömisestä torunut.

Kuulumisia

2008-05-25T16:05:00.002+03:00

Pitääpä tulla pitkästä aikaa tassuilemaan muutama rivi. Minä olen päässyt taas koirakouluun. Muistatte varmaan kun kirjoitin aikoja sitten siitä ohituskoulusta. Nyt mamma vei minut sellaiselle arkitottelevaisuuskurssille. En kyllä ymmärrä minkä takia, kun siellä harjoitellaan juttuja jotka minä jo osaan. Kuulin mamman selittävän, että halusi kurssille siksi kun minulta menee korvat aina kun ollaan ihmisten tai koirien ilmoilla. Höh, hassu nainen, eihän minun korvat minnekään mene vaan tuossa ne törröttävät pään molemmin puolin varsin terhakasti vaikka missä oltaisiin.

No, kivaa oli kurssilla joka tapauksessa. Viime viikolla treenattiin sivulle tuloa, istumista ja seuraamista. Sain kauheasti nameja, ja siellä oli paljon muitakin koiria. Vain pari meitä isompia, sitten oli paljon sellaisia pieniä räkyttäviä, mistä en oikein perusta. Siksi olikin ihan pakko pari kertaa haukahtaa niille että tietävät olla ryppyilemättä. Voitteko kuvitella, yksi niistä pienistä jopa puraisi omaa mammaansa. Kamalaa.

Olen nauttinut viikon ajan ihan uudesta harjasta, minusta kun lähtee ihan mahdottomasti pohjavillaa ja muutakin karvaa. Mamman mukaan johtuu hormooneista, minulta kun vietiin kohtu ja se aiheuttaa moista. No, johtui mistä johtui, kamalasti sitä irtoaa ja pahus kun kutittaa. Joskus ei tiedä miten päin rapsuttaisi. Mammalla on ollut sellainen lyhyt- ja ohutpiikkinen suka jolla minua on harjattu, mutta eihän se paksuun villaani tehoa. Niinpä mamma kävi ostamassa tällaisen haran, ja nyt irtoaa karvat oikein mallikkaasti. Suosittelen kyllä muillekin.

Se sukahan on siis tällainen:

Koirakuvat-viikkohaaste:VAPPU

2008-05-08T12:37:00.002+03:00

Otetaanpas taas osaa, en olekaan aikoihin muistanut. En ole aikaisemmin vietellyt vappua, mutta nyt ajattelin juhlia minäkin, kun koko muu perhe Rudi mukaan lukien oli vappumielellä. Me grillattiin ulkona kun oli aivan ihanat ilmat, syötiin vähän juustosuikeroita ja tippaleivän kiekuroita, puhkottiin ilmapalloja ja pidettiin muuten hauskaa omalla pihalla. Rudi jopa pukeutui vapuksi, minä en halunnut hattuja mutta serpentiiniä mamma ja muut selkääni heittivät että saivat vappupotretin, kuulemma. No, eipä nuo paljon haitanneet. Taidan viettää vappua ensi vuonnakin. :)

Kaikki hyvin taas

2008-05-01T18:24:00.006+03:00

No niin, nyt olen jo ihan entinen koira. Jaksan leikkiä ja laulaa ja touhuta pihalla kepakkojen kanssa. Mamma koittaa kyllä kovasti vielä varoitella ja rauhoitella, en kuulemma saisi vielä hirveästi rymytä. Mutta kovin hankalaa on koittaa olla rauhallinen, kun pääsee vapaaksi pihalle Rudin kanssa leikkimään.

Aloin jo leikkauksen jälkeisenä yönä kovasti piristyä, mamma joutui valvomaan kanssani kun olin pikkuisen sekaisin ja päässäni oleva pottakin häiritsi oloa. Totuin kyllä siihen nopeasti, ja nyt laitan jo ihan itse pään sen sisälle kun mamma käskee. Eipä tuota haava ole vielä kutitellutkaan, ja olen saanut olla ilman kauluria aina kun mamma itse on kotona. Tässä on kuva minusta kauluri kaulassa, silloin yöllä, vähän vielä silmä seisoo päässä ja olen kovin nolona ja heikkona.

Me vietettiin vappuakin eilen ja tänään. Pikkulikka, Mamma ja Iskä sotkivat koko asunnon jollain ihme serpentiinillä, minunkin päälle ne sitä kauhoivat. Ja sitten oli ihan hirveän kokoinen ilmapallo, ja paljon pieniä palloja, jotka paukkuivat kun menivät puhki. Mutta ihan kivaa oli silti, me saatiin Rudin kanssa ihan omia vappuherkkuja, nimittäin siankorvia. Saatiin me vähän jäätelöäkin, ja minä sain ison lakukarkin kun varastin sen mamman sylistä telkkarinkatselutuokion aikana.
Ai niin, ja saatiin me uudet petitkin jostain syystä. Mamma ompeli sellaiset hienot päälliset joissa on pehmeä päällisosa ja sisäosa jotain kumimaista. Sitten täytti ne superlonipatjalla. On kuulkaa mukava kölliä pehmeällä pedillä. Mamma otti kuvan sekä vappuminusta että minusta uudella pedillä köllimässä.

Leikkauspäivä

2008-04-28T19:21:00.007+03:00

Tänään oli se pelottava päivä, leikkauspäivä. Puolen päivän jälkeen mamma pakkasi minut autoon, ja olin kovin innoissani kun luulin että mennään vaikkapa koirapuistoon. En ollenkaan muistanut mitä tänään piti tapahtua. Nokka kuitenkin suunnattiin kohti meidän omaa eläinlääkäriasemaa Herttoniemessä, ja sinne odotushuoneeseen taas mentiin. Jännitti enempi kun viime kerralla kun sain rokotukset.

Lyhyen odotuksen jälkeen meidät mamman kanssa sitten pyydettiin vastaanottohuoneeseen. Siellä eläinlääkäri rapsutteli minua ja kuunteli rintaani sellaisella hassulla vehkeellä jonka toiset päät menivät hänen korviinsa ja toinen pää oli rinnallani. Mamma piti kuonosta kiinni. Kestin sen kun nainen, eikä se oikeasti kamalaa ollutkaan. Sitten eläinlääkäri kaivoi kaapista neulan, ja silloin alkoi vähän pelottaa. Olin kuitenkin ihan kiltisti aloillaan kun lääkäri tuikkasi neulan kankkuuni. Vähän itkaisin kun kirveli, mutta se meni onneksi äkkiä ohitse. Ja sitten tuli kamala väsy. Oli pakko istua alas, ja laittaa ihan pitkälleenkin. Muistan, miten mamma istui lattialla vieressäni ja silitti minua rauhoittavasti, sitten kaikki pimeni.

Kun heräsin, massuun ja tassuihin sattui, pää oli ihan sekaisin ja kieli hiekkapaperia. Onneksi mamma tuli pian hakemaan kotiin. Jaksoin kävellä vastaanotolta autolle, tosin kovasti horjuen, mutta autoon en saanut loikata (en olisi jaksanutkaan) vaan mamma nosti minut. Autossa en jaksanut yhtään laulaa, vaan nukuin lähes koko matkan. Välillä päästin pienet pihinät että mamma tiesi minun olevan hengissä, muuta en jaksanut.

Nyt olen ollut kotosalla reilut kaksi tuntia, ja ikävästi särkee kyllä massua ja pää on vieläkin sekaisin. Mamma on tehnyt minulle kivan pehmoisen pedin, mutta makoilen kyllä mieluiten suihkukopissa, siellä kun on viileää. Vesi tai ruoka ei ole maistunut, enkä halunnut ottaa kipulääkettäkään vaikka se kuulemma maistuu ihan koiran namilta. Koitan ottaa lääkkeen sitten illalla että saan yön nukuttua eikä tarvi itkeä.

Pyydän mammaa laittamaan muutaman kuvan tähän ja kirjoittelen lisää huomenna tai ylihuomenna kun olen vähän pirteämpi.

Ovela kikka

2008-04-26T12:09:00.002+03:00

Olen keksinyt ovelan keinon päästä niihin huoneisiin mihin en saisi mennä. Kiellettyä aluetta meiltä koirilta ovat keittiö, Pikkulikan huone ja Mamman ja Iskän makuuhuone. Nyt olen alkanut tehdä niin, että menen huoneen kynnykselle kongi suussani, ja heitän sen huoneeseen mahdollisimman kauas. Silloinhan minun on tietysti mentävä se myös hakemaan, ja näin pääsen ihan kuin huomaamattani kiellettyyn huoneeseen. Mamma ja Iskä kyllä tuppaavat aika tiukasti kieltämään kun huomaavat, mutta eivät ne onneksi aina huomaa. Enpäs olekaan mikään tyhmä tyttö, enhän?

Vähän muuten minua jänskättää maanantai, ja se leikkaus. Hui!! Pitäkää peukkuja että kaikki menee hyvin, jooko.

Uusi lelu

2008-04-24T20:52:00.002+03:00

Mamma oli tänään kaupoilla, ja tuli mukanaan paljon namia ja uusi hieno lelu. Se on sellainen mitä mamma kutsuu frisbeeksi. Vähän kotiin tulonsa jälkeen se ripusti kaulaansa jotain, otti namia taskuun ja frisbeeksi kutsumansa käteen ja käski minut mukaan. Ja minä tyttö kipaisin reippaana koirana. Ulos ei minua tarvi kahta kertaa käskeä. :)

Voi pojat, kun se frisbee lensikin! Juoksin innosta puikulana pitkin pihaa. Jostain syystä mamma halusi että kiikutan sitä lättyä aina takaisin hänelle, näin ainakin tulkitsin kun joka kerta sain namin kun muistin sen mamman jalkoihin kiikuttaa. Mamma oli ihan liikuttavan iloinen joka kerta kun sai frisbeen itselleen. Kummallisia nuo ihmiset.

On muuten ihanaa kun meillä on nyt ikioma piha. Ja meidän vaari on pari päivää rakennellut aitaa tuohon tontin ympärille, että minä ja Rudi päästään kirmailemaan ilman remmejä.

Eläinlääkärillä taas

2008-04-16T19:06:00.009+03:00

Mamma raahasi minut taas eläinlääkärille. En ole onneksi mitenkään sairas, vaan terveeksi totesi eläinlääkäritäti minut. Jouduin sinne kun mamma huomasi että rokotukseni ovat menneet vanhaksi. Sain yhden piikin nyt ja seuraavan saan sitten kuukauden kuluttua.

Käyttäydyin mamman mielestä (ja omastanikin) tosi hienosti. En innostunut edes siitä, kun odotushuoneeseen tuli kaksi kissaa ja molemmat kävivät siinä meidän nenän edessä puntarilla mammansa kanssa. Ainoastaan silloin, kun eräs terrieri oli tulossa iskänsä kanssa sisälle, vähän murisin. Mamma murisi minulle takaisin, ja eläinthoitaja tuli ohjaamaan meidät sitten lääkärin huoneeseen odottamaan, että terrieri uskalsi tulla sisälle. Höh!! Enhän minä mitään olisi tehnyt, vähän vain haukkunut ja näyttänyt kuka on bossi.

Eläinlääkäritäti ei ollut enää se sama joka minua yleensä on tutkinut, vaan sellainen nuori Sini-niminen tyttö. Kovin mukava oli hänkin, ja pisti piikin oikein hyvin. Menen mielelläni hänen luokseen uudelleenkin.

Mamma sai valitettavasti hassuja ideoita tuolla reissulla. Hän varasi minulle ajan leikkaukseen. Aivan, leikkaukseen!!!! Hui!!! Mamman mielestä minut on tarpeen steriloida, ja kun hän on kerta kotona muutaman viikon on sopiva aika nyt. Menen 28. pv tätä kuuta. Vähän pelottaa, mutta kyllä minä sen kestän jos kerran Rudikin siitä selvisi. Meillä tytöillä tuo leikkaus on vaan vähän isompi kuin pojilla. Lisäksi mamma kysyi josko kynteni voitaisi samalla leikata, kun kerran olen nukutettuna. Ja kuulemma se onnistuu, nappaavat liikapätkät pois ja siinä nukkuessani tyrehdyttävät verenvuodon. Mamman on lääkärin mukaan sitten helpompi pitää ne lyhyinä. Käyhän se minulle.

Kirjoittelen sitten lisää kun homma on hoidettu.

Muutto takana

2008-03-23T18:30:00.002+02:00

Hui kauhea, en olekaan kirjoitellut viiteen kuukauteen mitään. Anteeksi kovasti. Mutta kun ei ole oikeastaan tapahtunut mitään erikoista ennen kuin vasta nyt. Me nimittäin muutettiin taas. Ja arvatkaas minne? Päästiin Pikkulikan ja Iskän luokse asumaan. Otettiin Mammakin mukaan kun se niin kovasti halusi. Ja kivaa täällä on ollut, vaikka kovasti olenkin joutunut paimentamaan kun lauma yht'äkkiä kasvoi niin kovasti. Ja muutaman kerran on päässyt pisukin sisälle kun olen ollut vähän stressaantunut kaikesta hälinästä. Pikkulikka kun on kova juttelemaan ja minä olen tottunut enempi hiljaiseen eloon.

Nyt on kovin paljon enempi tilaakin, vaikka me ei edes saada olla joka huoneessa täällä. Pikkulikan huone, Iskän ja Mamman huone sekä keittiö ja ruokailutila ovat meiltä kokonaan kiellettyä aluetta. Me kuulemma karvastetaan niin hirveästi, ja syödään kaikki Pikkulikan lelut. Pöh, sanon minä, ei pidä ollenkaan paikkaansa. Mutta menee se näinkin, en minä valita.

Kiva iso piha tässä on myös, olen saanut useamman kerran olla Mamman kanssa siellä keppiä noutamassa. Iskä sanoi että olisi kiva laittaa aita niin me molemmat voitaisiin olla siellä ihan rauhassa, siis minä ja Rudi. Mamma saa jopa mennä pois pihalta ihan yksin, epistä.

Tuossa kadun toisella puolella asuu Jesse-niminen poikakoira joka on tosi kova haukkumaan. Rudin on sen kanssa kovasti kaveerannut, mutta minä en oikein Jessestä perusta. Joka kerta pitää vähän haukkua murahtaa kun käydään Jesseä moikkaamassa. Mutta ehkä minä kohta suostun olemaan sen kaveri, kun kerran ollaan naapureitakin.

Koirakuvat-haaste: Lelu

2007-10-16T19:02:00.000+03:00

Tämä onkin kiva haaste. Minulla on kolme lelua ja niistä pitäisi olla kuvakin. On minulla ollut enemmänkin, mutta kun pureskelen kaikki aina rikki. Mamma onkin minua siitä vähän moittinut. Mutta en voi sille mitään, kun innostun leikkimään siinä heikommat lelut saavat kyytiä.

Tässä olen hienon orava-kongin kanssa. Tämä oli oikeasti Rudin, mutta minä omin sen itselleni. Sinne saa sisään namia jota minä voin sitten kaivella ajankulukseni ulos.

Kepit ovat maailman parhaita leluja. Niitä on maailma pullollaan, eikä mamma suutu vaikka rikonkin ne aina.

Minulla oli myös tällainen kovin rakas noutopallo millä pelattiin sisällä. Se meni kyllä rikki aikoja sitten, kun noudin vähän liian raivokkaasti.

Sain 6v. lahjaksi viime vuonna tällaisen hienon, paloletkumateriaalista tehdyn noutopatukan. Leikitään sillä aina välillä ulkona mutta mamma ei jätä minua yksin sen kanssa koska..... aivan, minä revin sitä. *nolo*

Tyttöjen lenkkejä

2007-10-16T18:59:00.000+03:00

Me ollaan mamman kanssa käyty nyt muutaman kerran ihan tyttöjen kesken vaan lenkkeilemässä. Minun kanssa kahdestaan on kuulemma paljon mukavampi lenkkeillä kun Rudin, tai meidän molempien. Vähänkö olin ylpeä kun kuulin tuon. :) Tänään oli myös vähän koulutusta matkan varrella, minä kun kuulemma innostun vetämään kun ollaan kahdestaan. Ja myönnänhän minä, mutta kun on niin mahdottoman mukava kävellä ilman sitä sähläävää Rutukasta jaloissa pyörimässä. Mammakin on leppoisampi kun ollaan kahdestaan. Kyllä mä taidan edelleen olla mamman lempikoira.

Uusi peti

2007-10-04T22:39:00.001+03:00

Mamma tuli tänään kotiin mukanaan iso kasa kangasta. Ihmeteltiin kovasti mitä se nyt taas on keksinyt. Ne olikin iskän lähettämiä peitteitä mistä mamma teki meille Rudin kanssa pehmoiset pedit. Minä otin tuon ruskean kun se on paljon pehmeämpi. Ruttu on nuori, sille riittää ohuempikin alunen. Mamma lupasi vielä tehdä näihin mukavat pääliset, ja sanoi että pitää vielä vuorata jollain muovilla kun ollaan kuulemma sellaisia pissalukkeja. Höh, me muka? Eikä olla!!

Mamma sanoi että nyt kun on näin kivat pedit, hänen petiin ei saa enää mennä. Minä kun olen nyt useampaan otteeseen kipaissut sinne lepäilemään mamman ollessa pois kotoa. Pari kertaa mamma on koittanut laitta tuollaisesta konttorituolista estettä, mutta eihän sellainen ole minua pidätellyt. Vaan kattokaas tuosta kuvasta, mitä se keksi tänään. Laittoi kauhean kasan kaikkea muuta ja nosti sen tuolin vielä laatikon päälle. Sitten eteen tuollaiset hirveän pelottavat siivousvälineet. HUI!!! En uskaltanut mennä lähellekään. Ikävä ihminen tuo mami.

Koirakuvat-haaste: Hassu

2007-10-03T12:30:00.001+03:00

Minä en juuri koskaan ole hassu, mitä nyt muutaman kerran päivässä. Mamma ei ole onnistunut nappaamaan onneksi kuvaa noista hassuista hetkistäni, joten tämä kuva on vähän tylsä. Olisi sopinut kai enempi tuonne kirsu-haasteeseen. Parhaimpia kuvia minusta olisivat kai ne kun hassuilen koirapuistossa, mutta mamma ei ikinä muista ottaa kameraa mukaan. Sillä on kuulemma se dynastia... tai mikä dallas se on kun ei oikein muista mitään asioita enää.

Koirakuvat-haaste: Minä ja kaveri

2007-09-26T12:21:00.000+03:00

Osallistutaanpas nyt tähänkin haasteeseen. Eli tässä olen minä kaverini Rudolfin kanssa. Rudolf ei nyt osallistukaan sitten kun kuva olis ihan sama kumminkin. :) On meillä ihmiskavereitakin, mutta he eivät halua kuviaan kaiken kansan katsottavaksi.

Tämä on vähän nolo myös, kun me noin pusutellaan vaikka ollaankin ihan vain kavereita.

Koirakuvat-viikkohaaste Uni

2007-09-20T16:56:00.001+03:00

Ajattelin osallistua tällaiseenkin, minusta kun on niin paljon kuvia, mamma aina huseera kameransa kanssa. Tämän viikon aiheena on uni, ja minustahan riittää nukkumiskuvia. Tämä on mamman suosikki, minua tuo vähän hävettää.

Lisää ikää taas

2007-09-07T23:39:00.000+03:00

Luulin jo että mamma oli unohtanut synttärini, kun 4.9. ei tapahtunut yhtään mitään vaikka vesi kielellä odottelin synttäriherkkuja. Mutta mamma olikin suunnitellut ihan synttäribileitä. Valitettavasti Rudillakin oli synttärit samana päivänä, olisin mieluummin ollut ihan yksin päivän tähti.

Mamma oli tehnyt taas hienot maksalaatikkokakut, molemmille. Ja ihmisille oli oma kakku, mikä oli hyvä, ei siitä minun kakustani olisi heille riittänytkään. Ihmisiä ei tosin ollut muita kuin Mies ja Pikkulikka. He toivat minulle aivan ihania lahjoja; ison puruluun ja naminamitikkuja. Niitä en tosin tänään saanut, ja luustakin vain puolet. Kumma mamma kun rupeaa pihistelemään toisen juhlissa.

Pikkulikka ei taida enää pelätä minua ollenkaan, ainakin näytti siltä. Ja se on TOSI kiva!! Siinä se pyöri meidän kanssa lattialla oikein kodikkaasti. Kiva kun se ja Mies tulivat mukaan meidän laumaan. :)

Kesälomalla

2007-09-07T23:20:00.000+03:00

Minäpäs olinkin oikein kesälomareissulla viime kuussa. :D Tai no, olivat mamma ja Rudi toki mukana. Hyvä reissu olikin, sain olla auton kyydissä tooooosi paljon, minä kun niin tykkään ajella. Ajettiin koko Suomen halki, melkein ainakin. Onneksi ei ollut kuuma ilma niin ei käynyt olo tukalaksi. Ja onhan meillä autossa sentään tummennetut takalasit, ja mamma pitää kunnolla taukoja.

Ensin mentiin kotoa Kokkolaan, mamman veljen luokse, hän oli kiltti ja laittoi meidän auton kuntoon. Veljen luona oli viime käynnin jälkeen tehty inhottava pyörätie ihan heidän talon taakse, joten en saanut olla pihalla ollenkaan irti niin kun viime vuonna. Mutta ihan kivaa siellä oli silti.

Matkalla Kokkolaan tapahtui mukava yllätys; pääsin uimaan. Mamma ei olekaan koskaan aiemmin vienyt meitä mihinkään missä olisin päässyt polskuttelemaan. Nyt pysähdyttiin Saarijärvellä sellaiselle levähdysalueelle missä oli järvi, ja mamma sitten kai koemielessä nakkasi sinne kepakon. No, minä tyttöhän menin reippaana perään. Rudi arkajalka vähän vain tassuja ja masukarvoja kasteli, ei osaa kuulemma uida. Kumma kakara!

Kokkolasta ajettiin sitten johonkin vielä kauemmas mamman mammaa ja iskää katsomaan, kuulemma Lappia oli se seutu. Siellä vasta olikin ihanaa. Sain olla koko ajan irti ulkona ja juosta häntä suorana ja rymytä Rudin kanssa. Marjametsässäkin käytiin, sellaisella korkealla tunturilla. Siellä sai nuuskuttaa sydämen kyllyydestä, ja popsia mustikoita. Toivottavasti mennään pian uudelleen.

Koirapuistossa Pikkulikan kanssa

2007-06-30T23:22:00.002+03:00

Tänään tulivat taas vieraaksi Pikkutyttö ja Mies. Mamma oli ensin kovin pitkään pois, kuulin ulkoa että meni jonnekin heidän kanssaan. Olin jo kovin pettynyt kun eivät tulleet meitä katsomaan, mutta odottelun jälkeen kaikki kolme tulivat kuin tulivatkin meille kotiin. Ja sitten tulikin kiva ylläri. Mentiin kaikki yhdessä koirapuistoon. Yleensä ollaan siellä vain mamman kanssa kolmestaan.

Sekä mamma että Pikkutyttö heittelivät meille keppejä, mamma isoja ja Pikkutyttö vähän pienempiä. Olisi tehnyt mieli juota niiden perässä pitempäänkin, mutta kun tuli niin valtavan kuuma. Kesä on muutan kyllä kiva mutta tämä helle ei. Onneksi mamma alkoi juoruta parin koiran emännän kanssa aidan yli (mokomakin lörppö, sanon minä!) ja minä pääsin varjoon lepuuttamaan.

Mies ja Likka tulivat vielä takaisin kylään ja Likka touhusi kaikkea ihmeellistä, mitä nyt ihmispennut keksivät. Minä olisin kovasti halunnut touhuta mukana mutta mamma koko ajan komensi "Oma paikka!" Höh! Ikinä mitään kivaa saa tehdä. :( Vaikka ymmärränhän minä että Likka on pieni ja menee helposti rikki jos tällainen iso koiranrohjo vahingossa hassusti tönäisee.

Huh hellettä!

2007-06-11T20:15:00.000+03:00

Kylläpä onkin ollut kuuma. Melkein käy kateeksi tuota kuvan koiraa jolla on uima-allas. Ajatus uimasilleen pulahtamisesta tuntuu oikein mukavalta, varsinkin nyt pitkän lenkin jälkeen, vaikka en ole koskaan uinutkaan muistaakseni.

Mamma on taas ulkoiluttanut meitä erikseen aika usein. Nytkin tehtiin ihan vain kahdestaan toooooosi pitkä mukava kävely. Mukava siksi että mamma kehui minua kovin usein, aina kun mentiin toisten koirien ohi. Koitin nimittäin hillitä itseni ja olla haukkumatta niille. Ja aika hyvin pystyinkin; vaikka niskakarvat nousivatkin ihan sojolleen en sanonut mitään vaikka monen moista karvaista otusta mennä viiletti ohi. Kun se Ruttukin oppisi, oisi paljon kivempi käydä kolmistaankin lenkillä. Nyt se on sellaista rähjäämistä, joka kovasti häiritsee kaikenlaisten viestien lukemista tienvieriltä.

Olen kuullut mamman suunnitelevan syksyllä matkaa johonkin Lappiin. On kuulemma kovasti kaukana, ei jakseta yhtenä päivänä ajaa vaan pitää pysähtyä Kokkolassa. Sen paikan muistan, siellä oli mamman veli ja mamman mamma ja iskä, mukavia ihmisiä. Ja sillä mamman veljellä oli kiva iso piha missä sain jyrytä mielin määrin. Mamma sanoi että siellä Lappi-nimisessäkin paikassa on pihaa vielä enempi, ja metsää ja peltoa. Ja jotain poroeläimiä. Mitähän ne on? Kuulostaa vähän pelottavalta. Mamma toivoo että Mies ja Pikkutyttökin tulisivat mukaan, mutta en tiedä tulevatko. Olisi minunkin mielestä kyllä mukavaa mennä koko porukalla. Mamma ei kumminkaan jaksa koko aikaa meidän kanssa remuta, voisivat sitten heitellä kepakkoa kun mamman käsi väsyy.

Taas masussa porisee ja pörisee

2007-05-29T22:38:00.001+03:00

Nyt on taas joku hassu massupöpö minulla. Mamman ollessa tänään päivällä pois jossain Visva-hommissa minun oli pakko käydä kakalla parvekkeella, kun vatsa oli aivan sekaisin. Eihän se mamma tainnut tykätä, mutta ei se vihainenkaan ollut, pesi vain taas kerran parvekkeen lattian. Että minua hävetti. Mutta kesken häpeämisen tuli taas paha olo ja oksensin isosti. Voi että kun masussa kiersi. Ja taas tuli toistesta päästäkin. Mamma taitaa saada tarpeekseen tuosta siivoamisesta kun on noin apean näköinen. Toivottavasti se ei ala taas itkeä, muuten minulle tulee tosi paha olo mamman puolesta. Enhän minä tahallani sotke.

Mamma sanoi että joudun riisikuurille. Epäreilua, kun Rudi vieressä popsii kaikenlaista herkkuruokaa. Ja eläinlääkäriinkin uhkasi viedä jos tämä ei parane. En kyllä halua mennä, vaikkei siellä niin kamalaa ollutkaan viimeksi. Toivottavasti olen huomenna taas kunnossa.

Hienoja uutisia

2007-05-21T18:23:00.001+03:00

Olen aivan unohtanut kirjoittaa yhdestä tärkeästä jutusta, mikä tapahtui jo viime viikolla. Pikkutyttö ja Mies olivat taas tulossa kylään, ja minä olin päättänyt olla nyt tosi kilttiä ja rauhallista saksanpaimenkoiraa. Kun ovikello soi, olin kumminkin ihan täpinässä, maltoin juuri ja juuri pitää pyllyni omalla matollani. Vähän taisin vuhkua ja hösätä siinä paikallani. Mutta mamma ei komentanutkaan minua pois, vaan antoi minulle ja Rutulle isot luut.

Järsin luun innoissani alta aikayksikön, välillä tein kunniakierroksen mutta Pikkutytön luoke ei mamma vielä päästänyt. Onnistuin sitten rauhoittumaan vähän, ja sain käydä nuuskuttamassa tyttöä joka istui sohvalla mamman ja Miehen välissä. Ja tyttö rapsutti minua. Ai että oli mukavaa!!! Koko ilaan kävin aina välillä moikkaamassa ja tyttö silitti ohimennessäni. Maltoin jopa istahtaa hetkeksi alas ja nauttia rapsuista, mitä en usein malta tehdä. Ollaankohan me nyt Pikkutytön kanssa kavereita? Toivottavasti!

Toivon kovasti että he tulevat taas pian käymään, tai että pääsisin mukaan heidän kotiinsa kun mamma menee. Nythän minä osaan jo melkein käyttäytyä. Mammakin sanoi että oli niin ylpeä minusta. Kyllä minä osaan jos haluan! :)

Kademielellä

2007-04-24T01:32:00.000+03:00

Nyt olen kateellinen Rudille. Se tosiaan pääsi kylään mamman kanssa, sinne pikkkutytön ja miehen luokse. Miksi minä en ikinä pääse? Rudi väittää että se johtuu siitä kun en osaa käyttäytyä. En minä mielestäni huonosti käyttäydy, olen vain niin kovasti innostunut kaikesta uudesta asiasta ja sitten vähän laulan ja hyörin. Onkohan se sitten sitä huonoa käytöstä? Tai mitäs jos ne ei tykkääkään minusta ollenkaan ja siksi en saa mennä? Hui kauheeta!!

Sain minä sentään vähän lohdutusta kun mamma heidän lähtiessä kaivoi pakastimesta viimeisen lihaluun. Laiha lohtu se oli mutta menihään siinä sentään odottellessa aika vähän paremmin sitä kalutessa. Söin kiukuissani sen ihan kokonaan ja nyt kyllä masua kolottaa aika lailla, ihan sekaisinkin se oli. Toivottavasti pärjään aammuun asti, ettei tule vahinkoa mamman nukkuessa.

Mitenkähän ihmeessä minä oppisin kiltiksi ja rauhalliseksi koiraksi?

Mokattiin taas

2007-04-22T20:17:00.000+03:00

Minä ja Rudi nimittäin. Mamma lähti iltapäivällä pois kotoa sen miehen kansa ja meillä oli vähän tylsää. No, huomattiin sitten lattialla sohvan ja sohvapöydän välissä monta kivaa pehmeää palloa ja alettiin leikkiä niillä. Olivat kyllä vähän ihmeellisiä, koska siinä kaikessa rauhassa leikkiessä alkoivat itsestään hajota. Leikittiin kumminkin niin pitkään kun pallot pysyivät kasassa.

Mamma tuli sitten lopulta kotiin, ja raivoistui ihan silmittömästi heti kun avasi ulko-oven. Ne pallot olivatkin olleet mamman villapaitalankoja jotka nyt ovat kuulemma ihan pilalla. Tuossa mamma nyt koittaa selvittää niitä ja laittaa uudelleen kerälle, kovin kiukkuisen näkökisenä. Arvatkaa vaan hävettääkö meitä. :(

Luulin, että se pikkutyttö olisi tullut tänään kylään, mutta eipä häntä näkynyt. Mamma selitti että oli liian myöhä jo tulla kylään kun oli nukkuma-aika, ja kyllähän minä ymmärrän senkin vaikka kiva olisi ollut tavata. Ei ole mukava herätä aamulla aikaisin jos on valvonut liian myöhään. Mutta toivottavasti tulevat taas pian että saan nuolaista ja tutustua taas vähän lisää. Rudi kuulemma pääsee huomenna pikkutytön kotona käymään. Epäreilua, sanon minä!! Minäkin tahdon!! Mamma sanoi ettei minua voi mihinkään viedä kun en osaa käyttäytyä, joten täytyy yrittää olla koiriksi tästä eteenpäin. Jospa sitten minäkin joskus pääsisin katsomaan missä kiva pikkutyttö ja mukava mies asuvat.

Mukava päivä

2007-04-11T22:00:00.000+03:00

Tänään oli taas sellainen päivä kun se mies ja pikkutyttö tulivat kylään. Enkä minä mokoma malttanut olla laulamatta ja hötkyilemättä. :( Mutta ilahduin kovasti kun pikkutyttö uskalsi tulla lähelle, sain haistaa ja nuolaista tytön tassua monta kertaa. Sitten vähän hermostuin kun Rudolf tunki siihen, ihan niinkun pikkutytö olisi muka vain Rudin kaveri. Pöh, on se minunkin kaveri, ainakin toivon niin. Hermostuin kyllä vähän liikaa, koska mamma sitten laittoi minut jäähylle parvekkeelle ja oven kiinni. Siellä taas sitten itkin ja haukuin itseäni kun olin taas ollut tyhmä ja hössöttäjä. Toivottavasti pikkutyttö tulee kumminkin vielä uudestaan käymään että voidaan tutustua lisää.

Pääsin tänään muuten mamman kanssa ihan kahdestaan lenkille. Mentiin metsälenkille ja kiipeiltiin mamman kanssa pitkin ihania kallioita. Ai että minä tykkäsin. :) Olispa kiva jos pääsisi huomennnakin ulos ilman Ruttua. Se kun aina hösöttää ja pilaa kaikki lenkit. Muutaman päivän ajan tosin Rudi on kulkenut ihmeen nätisti, johtuu varmaan siitä kun mamma on laittanut sellaisen hassun pantavirityksen joka menee Rudin kuonon ympäri. Ruttu kulkee se päässä kun hevonen. :D :D

Kovia aikoja

2007-04-03T20:29:00.000+03:00

Enpä ole vähään aikaan kirjoitellut. On ollut kovasti rankkaa joten en ole oikein jaksanut. Elämässä on ollut pari suurta muutosta; muutettiin uuteen asuntoon ja sitten meillä alkoi käydä joku mies ihmispennun kanssa. Vähemmästäkin sitä koira rasittuu.

Tämä uusi koti on paljon pienempi kun se vanha, mutta täällä on ihana iso parveke jossa ei ole ollenkaan niin kylmä talvellakaan kun vanhan kodin parvekkeella. Täällä on vain yksi iso huone, joten on ollut ongelmia sen suhteen missä minä ja Rudolf saadaan olla. En millään meinaa muistaa ettei mamman vuoteelle saa mennä makoilemaan, ja aina mamman poissaollessa sinne loikkaankin. Kyllä se pahasti katsoo kun peti on ihan karvassa. Varsinkin nyt kun minulla on karvanvaihtoaika menossa. Yritän kyllä kovasti muistaa ettei sänky ja sohva ole minua varten, mutta se on NIIN vaikeaa. :(

Uuden kodin ympäristö on paljon kivempi kun sen vanhan. Paljon metsää täälläkin, mutta paljon mukavampia koirakavereita ja mamman mukaan ihmisetkin on mukavampia. Todella iloinen olen mamman puolesta, koska siellä vanhassa paikassa kaikki aina riitelivät mamman kanssa kun oltiin lenkillä, täällä ovat vain mukavia meille.

Sitten nuo uudet ihmiset. Mamma kertoi minulle että heille pitää olla kiltti, koska hän kuulemma kovasti tykkää sekä siitä miesihmisestä että ihmispennustakin. Olen minä koittanutkin olla kiltti ja kauhean innokkaasti olisin tutustumassa molempiin, en vain osaa kai tehdä sitä oikein kun mamma on minua torunut liiasta liehumisesta ja laulamisesta. Ihmispentu kuulemma pelkää. Tulin ihan surulliseksi kun tämän kuulin, sillä enhän minä mitään pahaa halua tuolle mukavalle pikkutytölle. Tahtoisin vain olla tytön kaveri, vähän nuuskuttaa kättä ja nuolaista sormia.

Tänään olivat taas käymässä, ja tein parhaani ollakseni oikein nätisti. Taisin onnistua jotenkuten (vaikka kyllä vähän haukuin ja lauloin), koska mamma kovasti minua kehui kun lattialla köllöttelin mamman ja miesihmisen jalkojen juuressa. Näytti se pikkutyttö silti minua pelkäävän. :( No, yritän seuraavalla kerralla olla vielä kiltimpi, jospa sitten saisin kunnolla nuuskuttaa ja nuolaista ja ruveta kaveriksi.

Pääsin mamman kanssa töihin

2007-02-23T00:50:00.000+02:00

Olen tuolla muistaakseni aiemmin kateellisena kertonut siitä kun Rudi on päässyt mamman kanssa tämän työpaikalle. Ja jos en ole niin olen kyllä näin ajatellut. No, nyt yksi ilta mamma pakkasi meidät auton kyytiin ja ajeli jonkin matkan päähän sellasen ison rakennuksen sisälle. Oli kuulkaa pelottavaa sukeltaa sellaisesta isosta jyrisevästä ovesta tunneliin joka näytti vievän talon alle. HUI!!

Sieltä talon alta mentiin pieneen huoneeseen jonka takaseinässä oli vain ikkunaa. Ja yht'äkkiä se huone alkoi liikkua... niin tai sitten talo huoneen ympärillä, en tiedä kummin päin. Pelottavaa se oli silti. Melkein pääsi hätäpissa. Mamma sanoi että se laatikko on hissi ja että me mennään sillä hänen toimistokerrokseen.

No, päästiin turvallisesti tukevalle lattialle ja astuttiin sisään mamman työpaikalle. Ja hyvä jysäys mikä kälätys. Kauheasti naisihmisiä puhua kälätti suureen ääneen. Nyt ymmärrän miksi mamma on vähän äreänä joskus kun tulee töistä kotiin. (No, voi se tosin johtua siitäkin että me välillä kaivetaan mamman roskista kun se on pois kotoa.) Onneksi ne naiset lähti pian pois ja mamma jäi meidän kanssa kolmestaan. Luulin että nyt tuli rauha maahan, mutta mitä vielä. Mamma alkoi itsekseen puhua siinä pöydän ääressä. Ensin luulin että se puhui meille, ja menin siihen rapsuteltavaksi ja häntää heiluttamaan. Mamma sanoi että hän puhuu asiakkalle ja meidän pitää olla kiltisti. Höh!!

Yö meni oikein mukavasti, lukuunottamatta yhtä aamuhetkeä kun alkoi kuulua ihan hirveää pauketta jostain. No, minähän päätin että olit mikä olit, mammaa et tule syömään, ja aloitin hirveän haukunnan. Mutta olikos mamma kiitollinen, mitä vielä. Haukkui minut pahan kerran, kuulemma vain putket paukkuvat. Voisi vähän arvostaa minun vaivannäköäni ja huolehtimistani. Ikinä enää auta mamma....

Oli siellä kaiken kaikkiaan kivaa olla, oli tosi paljon tilaa jyrytä Rudin kanssa. Siellä me mentiin pitkin käytäviä hännät suorana. Välillä käytiin luulla ja tirsoilla mamman työpöydän alla. Mamma otti meistä pari kuvaa, pistetään ne tuohon alle.

Olin tuhma

2007-02-15T04:08:00.000+02:00

Nyt olen ollut todella tuhma, ihan hävettää. Ja mammaa itkettää minun takia. :(

Oltiin tänään ulkoilemassa, ja lenkki meni oikein mukavasti siihen asti kunnes tultiin meidän pihalle. Siinä Rudi-hölmö vetäisi kepakon kurkkuunsa ja pelästytti minut ja mamman puolikuoliaaksi alkamalla kakoa verta. Mamma tietysti kauhean huolissaan alkoi pelastaa Rudia ja jätti vahingossa minut pitkälle remmille. Eikä huomannut että pieni poika alkoi ohittaa meitä. Minä luulin että tämä ihmispentu aikoo tulla tekemään lisää pahaa Rudille, ja nappasin sitä kankusta kiinni. Siitäkös mamma suuttui, sain kunnon selkäsaunan ja sen jälkeen mamma istui minun päälleni ja jatkoi Rudin pelastamista. Että minua hävetti, mitä meninkin tekemään. Kyllähän minä saman tien tajusin ettei ihmispentuja saisi komentaa.

Kun mamma oli saanut Rudin kuntoon, ihmispennun äiti tuli meidän luokse. Minä luulin että se tulisi puremaan meitä, mutta se vaan jutteli mamman kanssa ja kirjoitti jotain paperiin. Kuulin kun mamma lupasi korvata jotain... en tiedä mitä.

Sisälle päästyä mamma oli ensin hirveän vihainen ja sitten se rupesi itkemään. Mitenkähän minä aina onnistun mokaamaan niin että saan mamman kyyneliin. Nolottaa!!! Vähän myöhemmin mamma itki vielä lisää, kun sen ihmispennun äiti soitti ja sanoi että tekevät rikosilmoituksen. Mitähän se tarkoittaa?? Onnkesi mamman kaveri tuli käymään ja lohdutti mamma, illalla se jo nauroi vähän ja rapsutti minuakin. Toivottavasti tästä ei nyt seuraa mitään kamalaa. Jotain mamma puhui kuonokopasta, pitääköhän minun alkaa pitää sellaista? No, oma vikahan se on jos pitää. Tyhmä minä!!

Kaikkea se mamma juo

2007-02-02T14:00:00.000+02:00

Mamma on jo monta päivää litkinyt juomaa sellaisista isoista sinisistä pulloista ja me ollaan Rudin kanssa kuolattu vieressä. Eilen sitten mamman kai kävi meitä sääliksi (ajattelin aluksi), ja se laski lasin meidän nokan alle, vuorotellen.

Ensin sai maistaa Rudi. Ilme oli sillä vähän erikoinen kun lasia haisteli, mutta sitten joi kyllä muutaman lotkaisun hyvällä halulla, joten oletin että se on jotain hyvää.

Seuraavaksi oli sitten minun vuoroni. Lasi lähestyy kirsuani ja odotan ihanaa haju- ja makuelämystä.... mitä himputtia!! Se vesi hyppii nenälle!! Äkkiä pois, apua!! Peruutin häntä suorana ja korvat luimussa pois lasin luota, mahdollisimman pitkälle. Varmuuden vuoksi menin pöydän alle piiloon kun mamma vaan lähestyi pomppivan veden kanssa. Ja nauroi, mokoma!

Kaikkea nuo ihmiset juokin. Ja Rudikin, mokoma. Ei ymmärrä. :(

Hyvää Joulua!

2006-12-24T12:34:00.000+02:00

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta
kaikille ihmis- ja koirakavereille ympäri maailmaa!!

Nyt se Joulu on sitten tullut. Eikä se ole ollenkaan pelottava, päin vastoin. Ollaan saatu masun täydeltä koiranherkkuja ja vähän ihmisenkin syötävää, ja illalla (mamma sanoi että vähän etuajassa koska hän ei ole tänä iltana kotona) avattiin sellaisia värikkäitä paketteja. Muutamassa oli mamman mukaan minun ja Rudin nimet ja minä sain omista paketeistani hienon tassupyyhkeen ja aivan upean luun, joka on minulla tuossa kuvassa. Kyllä tämä Joulu minun puolestani saa tulla toistekin.

Metsää kotona

2006-12-19T21:22:00.000+02:00

Mamma hämmästytti minua ja Rudia suunnattomasti tänään. Aamupäivällä, meidän lenkin jälkeen, se yhtäkkiä hyppäsi kenkiinsä ja kiirehti ulos lompakko ja hanskat taskussa. Vähän ajan pääsät kuultiin mamman askeleet rapuista, ja avain rapisi lukossa. Mentiin tietysti oven taakse tervehtimään mammaa niinkuin aina ennenkin... muuta voi kauhistus! Ei sieltä mammaa tullutkaan, vaan metsää pukkasi ovesta sisälle karmien täydeltä. Ja se mestä puhui mamman äänellä. IIIKKK!! Mentiin äkkiä karkuun ja vähän piti haukkuakin.

Onneksi sieltä metsän takaa sitten kumminkin löytyi mamma. Se selitti että tämä metsä oli joulukuusi, jollainen ihmisillä on tapana tuoda kotiin jouluksi (mikä se joulu sitten lieneekään). No, kelpuutimme sen selityksen ja menimme vähän piiri pieni pyörii sen puun ympärillä kun mamma sen keskelle lattiaa länttäsi sellaiseen ihmeellisen ufon näköiseen astiaan.

Mutta arvatkaas mihin mamma sen puun sitten siirsi. Minun omalle paikalleni!! Otti maton pois ja pisti kuusen maton tilalle. Vähänkö loukkaannuin. Kävin ihan puraisemassakin sitä puuta, mutta se pahus puraisi takaisin. Höh... kaikenlaista hömpötystä.

Nyt odotan mielenkiinnolla sitä Joulua, se kun kuulemma tulee ihan just. Onkohan se kovin pelottava? Toivottavasti ei....

Minäkö omituinen?

2006-11-24T12:04:00.000+02:00

Mamma väitti tänään, että minä olen omituinen. Autofriikki muka, kun haistelen kaikki autot joista mennään ohi. Höh. Pakkohan minun vähän on vetää vainua kun autot haisee niin ihanalle. Yritin minä kerran haistella ohiajavaakin autoa, mutta mamma päästi niin pelottavan murinan että se jäi siihen yhteen kertaan. Mamma sitten selittikin miksi liikkuvia autoja ei saa haistella, ja ymmärsin (vaikka en ihmistä hyvin osaakaan, koiraa vaan) että siinä saattaa koiraparasta lähteä henki.

Olen kuulemma myös kamala päällepäsmäri, mitä se sitten lieneekään. Omasta mielestäni pidän vain kiinni niistä leluista jotka minun on... ja kaikkihan ne on minun kun minä olin täällä ensin. Mutta joka kerta kun saan itselleni muristua luun ja kongin, tulee mamma, murisee minulle ja nappaa jomman kumman tuolle Ruutiukolle. Epistä! Ostas sille oman luun. Ai niin.... nyt nolottaa... Ostihan se mamma, ja Ruttu sitä jyrsikin, mutta taisi käydä niin että kun mamma lähti kotoa, minä nappasin senkin. Hupsista.

Kovasti minä olen kehujakin mammalta saanut, ja yksi ohikulkeva täti kehui päätäni kauniiksi. Onkohan loppuosa kroppaani sitten jotenkin ruma? Ainakaan nuo mamman leikkaamat kaljut kohdat peräpäässä eivät mitenkään korista minua, mutta annan ne anteeksi, koska se toimenpide paransi hirmuisen kutinan joka niissä kohdissa oli. Niin, ne mamman kehut. Olen kuulemma todella nätisti kulkenut remmissä edelleen, enkä räyhää ulkona enää muille korille, en edes sille inhottavalle collielle ja vanhalle mäkättävälle sedälle. Osaan minä siis tehdä oikeinkin kun yritän. :)

Mamma kertoi surullisen asian. Minun lajitoverini oli kuulemma käynyt mamman työkaverin mukavan Olli-rotikan päälle, kun oli ollut ulkoilemassa juovuksissa olevan isäntänsä kanssa. Olli-parka oli saanut ihan haavan kaulaan. Harmillista että tuollaiset otukset pilaavat sakemannien maineen. Olli ei nyt varmaan enää ikinä uskalla tavata minuakaan, sakemanni kun olen. Nyyh.

Talvi tuli

2006-11-06T09:46:00.000+02:00

Talvi on tullut, huomasin tuossa yksi päivä. Paljon ei ole lunta, mutta kumminkin sen verran että ollaan jo kerran mamman kanssa oltu lumisotasilla koirapuistossa. Liukasta kyllä on. Muutaman kerran meinattiin kiskaista mamma nurin ja kyllä kuulkaa murahti pahasti silloin. Olen kyllä itsekin liukastellut vähän. Mm. tänä aamuna kun piti salakavalasti tehdä uukkari ja hyökätä ottamaan Rudilta keppi, ei tassut pitäneetkään ja muksahdin pyllylleni. Vähänkö nolotti, mutta nousin vaan muina koirina muualle katsellen ja olin kun en oliskaan. Tuo Ruttu-poika on ihan hömelö kun pääsee nykyään ulos, eiköhän se ressukkaa ole ennen lumessa leikkinyt? Tai voi olla ettei se muista edellistä lunta, kun se on niin muksu vielä. Voi noita lapsosia!

Mamma mokoma yllätti eilen illalla täysin ja nakkasi minut niska - peffaottella ammeeseen. Väitti että haisen. Haisen!!! Minä!!! Ettäs kehtas. Luulen että se tarkoitti kyllä että tuo ikävä ihottuma joka minulla on selässä, haisee. Täytyy myöntää että vähän se minunkin nenään tuoksahtaa, ja hemputti sentään että kuulkaa kutisee. Välillä tuntuu että pitää kirputtaa joka puolelta yhtä aikaa. Onneksi mamma auttaa ja rapsuttaa sieltä mihin en ylety. Nolottaa vain kun se tuntuu niin ihanalta että takajalat alkavat elää omaa elämäänsä. Siinä minä sitten kellotan ja takajalat vispaa niin vimmatusti vaikka koitan olla mahdollisimman coolia sakumaanikkoa. Ihme hörpöttimet nuo kaksi takimmaista koipea, ei etutassut vaan mokomaa tee vaan tottelevat minua kiltisti.

Viime aikoina olen saanutkin nolostella oikein kunnolla, viimeksi äsken. Makailin omalla matollani kirjahyllyn vieressä, kun yhtäkkiä ahteriani alkoi kutittaa. No, minä tietysti vääntäydyin solmuun ja yritin kirputtaa kutiavaa kohtaa hampaillani, kun ahterista pääsi ihan hirmuinen paukahdus ja kauhea lemu. Pelästyin niin että hyppäsin jaloilleni ja haukahdin. Ja sitten yritin kurkistaa peräpäähäni, itseni ympäri pyörien, halusin nähdä mikä siellä rutisee ja haisee. Jostain syystä tuo oli mammasta kerrassaan hervottoman hauskaa, ja nyt se nauraa hekottelee tuossa minua katsoen. Sanoo että olen hölmö kun omaa pieruani pelästyn. Minkäs minä sille voin!!

Herkkupäivä

2006-10-26T19:14:00.000+03:00

Mamma raahasi tänään ihan hervotonta kassia kun tuli työstä kotiin. Ja mikä ihana lemu sieltä kassista kirsuuni leijaili. LUITA!!! Oikeita, raakoja naudanluita. Slurps, nam!! Onneksi oltiin Rudin kanssa oltu kiltisti eikä mamma tullut pahalle tuulelle. Siispä, heti kun oltiin rauhoituttu mamman kotiintuloinnostuksesta ja istua nökötettiin matolla, mamma kaivoi kassista komeat köntit luuta molemmille.

Iltapäivälenkkikin oli vallan ihana, vaikka satoikin kamalasti, mistä minä hienona ladyna en tykkää, turkki kun menee pilalle. Ihanaksi sen teki se, että pääsin mamman kanssa kahdestaan ulos. En tiedä miksi Rudi jäi kotiin, mutta oli ihanan rauhallista kulkea vain mamman kanssa. Nautin niin, että en edes muistanut vetää muuta kun alussa ihan vähän. Ja huomasin siinä että vetämättä lenkkeilyhän on oikeastaan paljon kivempaa kun kaula pitkällä ja silmät päästä pullistuen kävely. Puhumattakaan siitä että mamma ei koko ajan murissut "EI":tä. Hänkin taisi tykätä kulkea niin etten kiskonut koko ajan. Koitan muistaa jatkossakin lenkkeillä remmi löysällä niin molemmilla on mukavampaa.

Stressaavia aikoja

2006-10-22T13:40:00.000+03:00

On kuulkaa ollut raskasta viime aikoina. Tuo Ruttu-poika on alkanut pistää mamman tavaroita palasiksi aina kun mamma on töissä. Eikä usko millään vaikka koitan kieltää. Ja mamma on sitten aina kotiin tunnessaan kamalan vihainen. No, olisin minäkin jos minun tavaroitani tuhottaisi tuolla tavalla. En minä vaan koskaan ole tuollainen ollut, mitä nyt muutaman suupalan olen mamman poissa ollessa napannut pöydältä, jos siihen on jotain jäänyt. Mitään en mammalta ole rikkonut.

Eilen sitten Rudi meni mamman mukaan kun mamma lähti töihin. Ajattelin jo että mamma vie sen tuholaisen muualle, ja nautiskelin todella kun sain olla hetken aikaa rauhassa. Mutta sieltä se tulla tupsahti mamman mukana kun mamma illalla tuli kotiin. Oli kuulemma ollut mamman mukana töissä. Epistä! Minä en koskaan ole päässyt, ja tuo pääsee vaikka on oikea riiviö. Kuulin kyllä myöhemmin mamman selittävän jollekin, että Ruttu oli mukana siksi että mamma ei jaksa enää noita sotkuja siivota. Kuulin myös, että mammalla on joku sotasuunnitelma Rutun riiviöimisen lopettamiseksi, mutta en sitä tässä paljasta, jos vaikka Rudi sattuisi näkemään. Jään mielenkiinnolla odottamaan toimiiko se.

Ilta-ajelu

2006-10-08T23:47:00.000+03:00

Käytiin tänään ajelemassa meidän uudella autolla. Mamma nakkasi meidät iltalenkin sijaan auton takakonttiin ja ajettiin koirapuistoon jyryämään. Nyt on ihan natku olo.

Vähän minua huvitti tuo Rudolf. Itse olen tottunut autoilemaan, ja hyppäsin uuden auton takaluukusta sisään niinkuin olisin ollut siellä aina. Mutta Rudi... herrajestas että se pani hanttiin. Ei edes namin voimalla tullut. Minun täytyy tunnustaa että olisin siitä namista heittänyt vaikka voltin takaperin. Mamman täytyi loppujen lopuksi nostaa Rudi autoon, ja sitten se mokoma yritti karata koko ajan ettei mamma saanut luukkua kiinni. Naureskelin sille hiljaa itsekseni, ja samalla vähän harmitti, sillä tiesin että oltiin menossa koirapuistoon ja Rudin temppuilu vaan viivytti hauskanpitoa.

No, päästiin sinne puistoon lopulta. Ja jukra kun oli hauskaa!! Mentiin Rutun kanssa hännät suorina pitkin kenttää niin että hiekka ja ruoho lensi. Huomasin vain että taidan olla vähän rapakunnossa, tai sitten (jestas sentään) tulossa vanhaksi, kun tuli niin kuuma ja väsy siinä vähän aikaa rymyttyämme.

Toivottavasti mamma vie meidät pian sinne uudelleen, kivoja reissuja ovat. Kunhan vain lopettaisi tuon autossa laulamisen. Minun korvaparkani kärsivät suunnattomasti kun se hoilailee epävireisesti CD:n mukana. Huh!! Ajattelisi vähän tällaisen isokorvaisen koiran kärsimyksiä.

Jyryämistä ja jyrinää

2006-10-02T04:24:00.000+03:00

Tänään oli sitten pelottava päivä. Tai no, iltapäivällä se alkoi, ihan hirveä pauke ja välähtely ulkona. Minähän pelästyin vallan vietävästi, ja ryntäsin korvat pystyssä mamman turviin. Onneksi mamma pysyi ihan raauhallisena, joten ei kai se mitään kovin vakavaa ollut vaikka pahalta kuulostikin. Tuon jyryn lisäksi oli ihan hirveän märkää koko päivän. Iltalenkillä kastuin ihan likomäräksi..Hyh!!

Tuo uusi kaveri Rudi on osoittautunut varsin mukavaksi pojaksi. Aluksi meinasi tosiaan mennä hermo kun piti koko ajan muistuttaa sille kuka on sen pomo. Mutta nyt päivät menevät leikkiessä ja jyrytessä pitkin kämppää. Sitä paitsi Rudista on hyötyäkin. Voin nyt pistää Rudin piikkiin kaikki tihutyöt. ;)

Mamma on hypistellyt karvaani kovasti huolestuneen näköisenä parin päivän ajan, ja välillä nyhtänyt isoja tukkoja pohjavillaa irti takapäästäni. Olenkohan tulossa kaljuksi?? Toivottavasti en. Luulisin että se johtuu vain 3 kk sitten olleista juoksuista, ja ehkä ihan pikkuisen uuden kaverin aiheuttamasta stressistä. Olisipa kamalaa olla karvaton sakemanni.. olisin sitten aivan samannäköinen kun koirakoulussa kanssani ollut nakukekkuli. IIIKKK!!

Voi pojat mikä riiviö

2006-09-19T23:14:00.001+03:00

Nyt se uusi kaveri on täällä. Ja on kuulkaa melkoinen riiviö. Mamman on ominut kokonaan itselleen, makoilee vaan sen jalkojen juuressa ja seuraa joka paikkaan. Höh, sehän on mun etuoikeus!!. Ja on se koko ajan minunkin kimpussani. Pakko on välillä murahtaa ja vilauttaa hammasta, vaikka kyllä me jo välillä pussataan ihan kavereinakin silloin kun saan itse tehdä aloitteen. Minun matollenikin se oli tunkemassa, mutta tajusi sentään siirtyä kun haukahdin. Pitää näyttää pojalle kuka täällä määrää kaapin paikan. Tai no, mammahan sen määrää, mutta minä ainakin olen seuraava mamman jälkeen, se on vissi niin!!

Ja arvatkaapa mitä tuo Rudi-poika meni tekemään ruuan jälkeen. Se pissasi mamman kaapin kulmalle. :D Mamma koitti murista EItä, mutta ei ymmärtänyt Rudi kieltoa, tai sitten piruuttaan pisusi sisälle. Siinäpä mammalla onkin työtä saada tuo pojanhupsale olemaan koiriksi. *vanhingoniloinen koiranvirnistys*

Ai niin, ja on siinä vielä yksi ärsyttävä piirre. Se osaa syödä puruluun paljon hitaampaa kun minä, joten joudun sitten siinä vieressä kuolaamaan ja katsomaan kun omani on mennyt jo aikaa sitten. Grrrr!! Wuh!!!

Uusi kaveri

2006-09-15T18:44:00.000+03:00

Mamma kertoi tänään, että saan uuden kaverin ja laumanjäsenen. Meille muutta koirapoika Rudolf ensi viikon tiistaina. Rudi on kuulemma Virosta, sekaroituinen ja reilun vuoden ikäinen. Eli minun pitää siis alkaa paimentaa kuritonta penskaa, joka vielä kaiken lisäksi juttelee viroksi. Toivottavasti me ymmärretään toisiamme edes jollain tavalla. Vaikka äkkiähän minä kai viroa opin jos Rudi ei ala ymmärtää suomalaista haukkua ja wuhkua.

Toistaalta ihan kiva ajatus, että minulla on täällä aina joku seurana, vaikka mamma olisikin poissa kotoa. Välillä on ollut vähän yksinäistä. Nyt voidaan jyrytä Rudin kanssa mammaa odotellessa. Toivottavasti Rudi osaa käyttäytyä yhtä hyvin kun minä, ettei mammalle tule ongelmia naapurien ja huonekalujen suhteen.

Oltiin lomalla

2006-09-12T20:56:00.000+03:00

Pitkästä aikaa kirjoittelemassa. Tultiin tänään mamman kanssa kotiin lomareissulta. Käytiin katsomassa mammanmammaa ja isukkia, ja veljiä kans. Mukavia ihmisiä olivat melkeen kaikki.

En oikein tiedä kummassa tykkäsin enemmän olla, mammanmammalla vai mamman veljellä, molemmissa paikoissa oli puolensa. Mamman veljellä oli ihana piha jossa sain juosta ja hypellä, ja ihania kepakoitakin sillä oli. Kuoppia en kyllä saanut kaivaa, jos vähän salaa yritin mamma ryntäsi kohti pelottava lapio kourassa ja huusi EI EI. Mammanmammalla taas sai kamalasti kaikkea nannaa, kun häneltä aina "putosi" kaikenlaista kun katsoin oikein nätisti.

Menomatka oli vähän pelottava aluksi, kun mamma laittoi minut takapenkille ja sellaisella hassulla lyhyellä remmillä valjaista penkkiin kiinni. Vähän ajan päästä oli tassut ihan solmussa sen remmin kanssa, ja itku pääsi. Onneksi pysähdyttiin sellaiseen kivaan paikkaan missä sain vähän remuta kepin perässä, ja vettäkin join kun tuli kuuma. Kun tuli taas lähdön aika, mamma nakkasi vilttini auton takaluukusta sisään, ja käski minut perästä. Aluksi siellä olikin hyvä olla, näki hyvin ulos eikä ollut vaaraa pudota penkiltä. Mutta kun tuli ensimmäinen mutka... Huh!! Siinä takana on lattiana joku puulevy, joka on tosi liukas. Ja minun peppu ja tassut ei pitäneet ollenkaan. Menin siellä kun Bambi liukkaalla jäällä. Ja taas itketti. Perille sentään päästiin, ja tulomatka olikin helpompi kun takana oli ihan tavallinen matto jolla en luisunut.

Kotiin tulo olikin raskas homma. Mamma oli haalinut kaikenlaista krääsää auton täyteen, hyvä että sovin sekaan. Enimmäkseen sillä oli muovikasseissa sellasia kovia esineitä mitä se kutsui kirjoiksi. Niitä sitten raahattiin ylös kotiin kauan ja hartaasti. Mullekin tuli ihan hiki siinä vierellä juostessa, vaikken ees mitään kantanut. Ja mamma oli ihan punainen ja hengästynyt, taitaa olla huono kunto sillä.

Nyt sitten levätään, ihanaa lötjötä omassa tuolissa ja katsoa kun mamma touhuilee.... Home sweet home.

Synttäripäivä

2006-09-04T13:03:00.000+03:00

Heräsin aamulla innoissani, muistin että on synttärini. Ajattelin että saan heti ihania lahjoja ja tosi nannaa synttäriruokaa. Mutta sitten mamma vaan laittoikin mulle ihan tavallisesti pannan kaulaan ja tehtiin aamulenkki. Vettäkin satoi, joten oli oikein masentava synttäriaamu.

Mutta sitten mamma kipaisi kaupassa, ja tuli kassi pursuten takaisin. Sitten se alkoi kaivaa sieltä kaikkea kivaa ja touhuta keittiössä. Hetken kuluttua nokkaani tuli ihanat tuoksut, lihatikkuja, makkaraa, maksalaatikkoa, raejuustoa. Lurps!

Menin toiveikkaasti omalle paikalleni istumaan ja yritin näyttää siltä ettei yhtään kiinnosta. Mutta en voinut olla hötkyilemättä ja kuolaamatta, kun mamma tuli ihanan herkullisen koirankakun kanssa. Ja lahja kainalossa. JESSS!!! Sain kakun eteeni, mutta pahuse sentään, eihän sitä saanut syödä kun piti ottaa synttärikuvia. On siinä sitten kiva kuolata ja koittaa poseerata samaan aikaan. Vihdoin sain luvan käydä kiinni, ja oh boy että oli nannaa. Syönnin jälkeen avasin lahjani. Mamma oli ostanut hienon noutopatukan, jota piti jo vähän jyrsäistä kulmasta. Ihan vähän vaan halusin maistaa mutta sain kulman rikki, ja mamma ei oikein tykännyt. Vähän minuakin nolotti kun heti menin hienon lahjani rikkomaan. :(

Mutta kaikenkaikkiaan oikein kiva synttäriaamu. Vielä kun pääsisi ooooooooikein pitkälle iltalenkille, niin onni olisi täydellinen. Laitan tuohon alle synttärikuvia.

Ja Donnalle oikein hyvää synttäriä!

Synttärikakkuni

Minä 6v.

Nannaa kakkua

Jänskättää

2006-09-01T14:30:00.000+03:00

Nyt mua kuulkaa jänskättää ihan kauheasti, kahdesta syystä. Ensinnäkin, minulla on synttärit maanantaina. Odotan malttamattomana mitä hyvää mamma tarjoaa, ja ostaakohan se minulle synttärilahjaa. Paras ois. Ainut huono puoli on, että täytän jo 6 vuotta, eli olen kai sitten virallisesti seniori-ikäinen koira. Nyyh. :(

Toinen jännä juttu on Kokkolan reissu. Mamma kertoi, että sinne kestää ainakin 6 tuntia kun mennään meidän omalla autolla. Mietityttää vähän, miten jaksan noin pitkän matkan. Toivottavasti saan jännitykseltä nukuttua, eikä masu mene sekaisin, ois noloa liata takapenkki. Ja toivon myös että osaisin olla itkemättä, kun mamma siitä hermostuu. Jännittää vähän sekin, että saan uusia ihmistuttavia. Mamma sanoi, että perillä odottaa mamman isi ja äiti, ja mamman veljet sun muuta sukua. Hui hui!! Toivottavasti ovat mukavia ihmisiä, ja tykkäävät tällaisista susikoiranlotkoista. Mamma sanoi että äitinsä pikkuisen pelkää säähvereitä, minun täytyy varmaan näyttää että meitäkin on monenlaisia, ja olla oikein suloinen ja kiltti. :)

Meillä oli juhlat

2006-08-27T13:06:00.000+03:00

Enpä olekaan aikoihin jaksanut kirjoitella, kun ei ole tapahtunut mitään erityistä. Vaan eilen tapahtui. Ihmettelin, kun mamma alkoi aamusta siivoilla ihan hurjana. Sitten se ryntäsi ulos ja tuli jonkin ajan päästä kolme kassia pullollaan kaikenlaista hyvältä tuoksuvaa sapuskaa. Ja sitten alkoi hirmuinen tohotus keittiössä. Pöytään ilmestyi toinen toistaan houkuttelevamman hajuisia vateja ja lautasia. Lurps. Vaan ei sieltä mitään saanut ottaa, vaikka kuinka anovasti katsoin mammaa silmiin. :(

Asettauduin jo pettyneenä nukkumaan, kun ovikello soi. Wuh, grrr, hau!!!!! Piti ilmoittaa ettei meille ihan kuka vaan pääse. Mutta mammapa suuttui älämölölleni, käski omalle paikalle ja päästi tunkeilijan sisään. Ja kohta kaksi lisää. Ja sitten tuli vielä kolme. Oli siinä koiralla ihmettelemistä, koko asunto täynnä kikattavia ja meluavia naisihmisiä. Huomasin kyllä pian, että mukaviahan ne ovat, tuli rapsuttelua ja kehua vähän sieltä sun täältä. Ja tippuipa välillä namipalakin, kun mamman silmä vältti. Yksi oli kyllä vähemmän mukava, sanoi minua lihavaksi. Höh! Kostoksi söin sen leivän, oppiipahan olemaan haukkumatta.

Taisin kyllä vähän jännittää sitä kaikkea, kun iltalenkillä oli sitten masu ihan sekaisin, samoin tänä aamuna. Tai sitten nachot ja grillimaustetut chipsit eivät vain sovi sakemannin masulle. :) Kivaa oli kumminkin tutustua uusiin ihmisiin, mamma saisi pitää tuollaisia juhlia useamminkin.

Sateenkaarisilta

2006-08-19T02:49:00.000+03:00

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta. Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa. Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä. Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon. Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi. Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

Koirapuistossa

2006-08-19T02:36:00.000+03:00

Olin kovin ihmeissäni kun mamma tänään töistä tullessaan heitti vaan lenkkarit jalkaan, ei laittanut pantaa tai remmiä mulle ollenkaan, sanoi vain että tule. No minähän viipotin häntä suorana alakertaan ihmettelemään mitä tämä tällainen käytös on. Ja siellä se seisoi pihassa. Meidän auto! Oltiin menossa johonkin, jess!!

Olin niin innoissani, etten edes huomannut ulkoilevaa kissaa ennenkuin vasta autosta sisältä. Pahus kun harmittaa, meni hyvät rähinät sivu suun. Mutta eipä haitannut enää, kun näin mihin mennään. Mamma nimittäin pysäköi ison aitauksen eteen, ja hypättiin ulos. Olin jo kovin innoissani menemässä, kun huomasin että siellähän on toinen koira. IIIKK!!! Äkkiä karvat pystyyn varmuuden vuoksi ja aidan raosta nuuskuttamaan. Mutta se olikin oikein kiva poikakoira, ja uskaltauduin mamman maanittelujen jälkeen sisäpuolelle. Vähän siinä leikittiinkin, ja nuuskutettiin puolin ja toisin. Oli kiva tavata uusia kavereita.

Hetken kuluttua nokkaani tuli tuttu tuoksu. Vanha kaverini lenkkipolun varrelta oli tullut myös ulkoilemaan. Joni-labbis on oikein mukava poika, vaikka melkoinen kakara onkin. Minäkin vanha likka innostuin kirmaamaan pitkin ja poikin Jonin kanssa. Ja vähän piti malliksi kuoppaakin kaivaa. Tosi kiva iltaulkoilu oli.

Esitin mammalle toiveen, että pääsen tuonne toistekin. Ja jos oikein ihmisen kieltä ymmärsin, mamma sanoi että tuonne pitää mennä useammin että saan leikkiä kavereiden kanssa. Kiva kiva!

Makkarakekkerit

2006-08-12T23:34:00.000+03:00

Mamma teki tänään taas kovin omituisia. Se oli ollut illan työssä, ja sieltä tullessa ei ottanutkaan minua remmin päähän ja ulos, vaan kaappasi jääkaapista makkarapaketin. Sitten se rynnisti paketti kainalossa ovesta ulos, sanoi vaan mennessään että "odottaa!", niinkuin sillä on tapana. Luulin että se meni salaa yksin syömään sen makkaran pihalle, mutta eipä mennytkään.

Hetken kuluttua mamma nimittäin ravasi takaisin sisälle, makkarapaketti kadonneena. Nakkasi pannan kaulaani, sitoi sen iänikuisen kakkapussin siihen ja sitten mentiin. Ihan tavallista iltapisureittiä alettiin kävellä, kun yht'äkkiä kirsuani kohti leijaili kertakaikkiaan hurmaava HK:n blö:n tuoksu. No minähän otin ilmavainut ja paikansinkin makkaranpalan nurmikon laidalta. Se hölmö mamma oli mennyt heittämään pois hyvää makkaraa!

Lotkaisin palasen tietysti parempiin suihin (siis omaani), ja olin jo jatkamassa matkaa kun nenä kertoi että makkaran hajuhan jatkuu. Minä tyttö iskin kuononi maahan jotta jymähti, ja aloin innokkaasti röhkien seurata makkaran jälkeä. Ja kohta löytyikin toinen pala... hetken matkan päästä taas yksi... näin jatkui hyvän matkaa, kunnes lopulta päädyin isolle kasalle makkaranpaloja. Nam!

Mamman käytös tuon makkaranetsinnän aikana vähän epäilytti. Nimittäin joka kerta kun makkaran bongasin, mamma kiljaisi "Hyvä tyttö!", ja näytti siltä että olin tehnyt jotain maailmoja mullistavaa. Mutta jos mamman saa makkaran haistamisella ja syömisellä noin onnelliseksi, teen sitä vastaisuudessakin ilomielin.

Kaverini talkkari

2006-08-09T10:12:00.000+03:00

Käytiin tänään poikkeuksellisen varhain aamulenkillä mamman kanssa. Se vissiin heräs vähän liian aikaisin, kun kuulin sen ensin kauheasti yskivän ja sitten kiukkuisen näköisenä paarustava keittiöön juomaan. Kova yskä sillä onkin, en saanut eilen nukuttua mamman vieressä kun se kupsutti koko ajan, oli pakko mennä omaan tuoliin paapimaan.

Mutta siitä aamulenkistä. Olen tutustunut sellaiseen mukavaan setään, joka äidin kertoman mukaan on yksi meidän huoltomiehistä, eli talkkari (mikä sitten lieneekään, yleensä se vaan aina juoksee täällä pitkin pihoja mitään tekemättä). Setä on kertonut että hänelläkin on koiria, ja että yksi aikaisemmista koiristaan on ollut saksanpaimenkoira. Niinpä hän ei pelkää minua niinkuin ihmiset yleensä, vaan aina viitsii vähän rapsuttaa ja jutella mukavia sekä minun että mamman kanssa. Siis mamman kanssa vain juttelee, ei toki rapsuta häntä, minua vain. Olenkin vallan ihastunut tähän talkkari-setään. Olisi mukavaa nähdä ne hänen nykyiset koiransakin.

Jesss!!! Olen kunnossa

2006-08-08T00:02:00.000+03:00

Taisivat olla tehokkaita lääkkeitä, mitä se hoitajatäti mammalle antoi lääkärikäynnilläni. Nyt on nimittäin taas ihan normaali olo. Jaksan hyppiä ja pomppia kun nuori pentu, ja sapuska maistuu.

Mamma syöttää edelleen sitä namipuuroa, ja minun puolestani voin sitä syödä loppuikäni, on se niin hyvää. Ja makukin vaihtuu kun höysteitä muutellaan, joten se on ihan kun eri ruokaa joka kerta. Tähän mennessä olen saanut puuron kanssa joko keitettyä kalaa, kypsennettyä kanaa tai raakaa jauhelihaa. En osaa sanoa mikä niistä on parasta, kun kaikki maistuu ihanalta. Eikä mamma ole onneksi sitä puuroa niin paljoa syönyt ettei minulle olisi jäänyt. :) Pitää käskeä sitä ostamaan ihan julmetus suuri uunivuoka, että voi tehdä kerralla riittävästi meille molemmille.

Käytiin tänään mamman kanssa taas Nummelassa. Nyt oli jo helpompi olla auton kyydissä, kun on selvinnyt että kyllä se mamma ajaa osaa vaikka välillä luuleekin olevansa Räikkönen. Muutamassa mutkassa pääsi vähän itku, kun heilutti. Ja sitten perillä, kun tajusin missä olen, niin piti ihan innosta kiljua. Mutta kamala pettymys oli, kun ne kivat lapset eivät olleetkaan enää siellä. :( Toivottavasti ovat seuraavalla kerralla. Tai sitten tulevat käymään, kuulin kun mamma pyysi.

Mamma kertoi että on saanut sähköpostia entiseltä emännältäni, tällä on kuulemma ikävä minua. :( Kyllä minullakin oli alkuun, mutta nyt olen jo tottunut tähän uuteen hömelöön mammaani. Mamma lupasi, että voitaisi alkaa ajaa taas jälkeä, sitä olen josku tehnyt ja kuulemma tykännyt. Itse en oikein muista, olenkohan tylossa vanhaksi? Mutta kivahan se olisi...

Yrjölän puuro

2006-08-05T02:07:00.000+03:00

Laitetaan tähän herkkupuuroni ohje. Puuro on saanut nimensä kehittäjänsä J. A. U. Yrjölän mukaan. Yrjölä on Suomen Kennelliiton ja Suomen Rottweileryhdistyksen entinen puheenjohtajan sekä ulkomuototuomarin. Hän on julkaissut kirjan rottweilereista ja kirjoittaa säännöllisesti koiralehtiin.

Aito ja alkuperäinen puuron resepti on seuraava:·

1 dl kokonaisia tattarisuurimoita
1 dl hirssisuurimoita (hersryynejä)
1 dl riisiä, mieluimmin tummaa
1 dl ohrasuurimoita (voivat olla myös rikottuja)
2 litraa vettä
5 g merisuolaa

Suurimot saavat liota ennen paistumista 6-10 tuntia. Liotusvettä ei kaadeta pois, vaan se jätetään puurovedeksi. Suola lisätään vasta liotuksen jälkeen. Puuron voi keittää tai paistaa. Paistaminen on vähemmän työlästä. Uuni säädetään + 180 C asteen lämpöiseksi ja puuroa paistetaan vähintään 2 tuntia.

Kypsä puuro säilyy jääkaapissa noin viikon verran ja pakastettuna varsin kauan.

Puuroon lisätään kippoon laitettaessa proteiinipitoista ravintoa, eli esim. jauhelihaa, keitettyä kanaa tai kalaa. Sitten vain koissun nenän alle, ja et varmaan ehdi silmiäsi räpäyttää kun annos on jo kadonnut.

Tässä vielä linkki Yrjölän artikkeliin.

Diagnoosi tuli

2006-08-05T01:43:00.000+03:00

Lääkärissä on sitten käyty. Mamma otti Markon mukaan kaveriksi, ajatteli varmaan ettei yksin pärjää minuun kanssani. Siitä vähän innostuin ja piippasin koko reissun ajan, taisi mammalta mennä hermot taas. Osaa sitten olla heikkohermoinen naarasihminen!

Vähän kyllä pelotti mennä, kun muistin että siellä ihan vieras ihminen tulee kopeloimaan minua. Nyt piti ensin hypätä sellaisen kumman levyn päälle istumaan, katsoivat kuulemma kuinka paljon painan. Painoni oli kuulemma 35,5 kg. Pikkuisen liikaa sakemannitytölle, sanoivat. Mutta minkäs voi kun mamma antaa hyvää ruokaa.

Kyllä minua kuulkaa kopeloitiinkin. Melkein heti kun lääkäritädin huoneeseen pääsin, häntääni nostettiin ja joku kylmä tappi sujautettiin peppuun... IIIK!! Kuumemittari, kertoi lääkäritäti, ja kuumetta ei ollut. Sitten täti kopeloi massuani, ja kuunteli sellaisella ihme härvelillä jota kai stetoskoopiksi sanotaan. Sitten sekä lääkäritäti että mamma hyppäsivät päälleni, hyvä että henki kulki. Ihmettelin että mitäs nyt? No, eläinhoitajatäti tuli sitten hurjan kokoinen neula kädessä luokseni, pisti jonkin ikävästi kiristävän etutassun ympärille ja tökkäsi neulalla. Sattui se kyllä, mutta koitin olla reipas tyttö. En edes itkenyt yhtään. Pois en voinut yrittää kun päälläni lojui yhteensä sellaiset 130 kg naarasihmistä.

Kun tuosta selvittiin, mammalle puettiin hassu pitkä liivi ja laitettiin kaulapanta. Olisin nauranut, jos koirat osaisivat nauraa, niin hassulta mamma näytti. Sitten minut nakattiin pöydälle kyljelleni, mamma ja hoitajatäti lojuivat taas päälläni samalla kun kolmas täti suuntasi jotain valoa massuni päälle. Pelotti niin että piti läähättää oikein kunnolla. Yht'äkkiä mamma puhalsi suuhuni ja samalla kuului ihmeellistä surinaa, hämmästyin niin että lakkasin oitis jopa hengittämästä hetkeksi. Se oli ilmeisesti juuri mitä ihmiset halusivat, sillä niin reippaat kehut tuli sekä mammalta että hoitajatädiltä.

Tähän sitten loppuikin kidutus tällä kertaa. Mamma näytti saavan purkkia ja purnukkaa hoitajatädiltä, ja kuulin niiden puhuvan jotain nappuloiden syönnin lopettamisesta. Hui sentään, mitähän minä nyt joudun syömään?! No, ei olisi tarvinut pelätä. Tänä aamuna mamma paistoi jotain jota kutsui Yrjölän puuroksi. Sain sitä päiväruualla, jauhelihalla höystettynä. Ai että oli nannaa! Mutta niin oli kai mammankin mielestä, sillä hän otti siitä minun puurokulhostani itselleenkin. On se niin epistä!! Minä en saa syödä mamman ruokia, mutta mamma saa näköjään syödä minun.

Taas olen pipi

2006-08-02T14:28:00.000+03:00

Mamma on ollut minusta kovasti huolissaan ja alan itsekin olla. Ei ruoka maistu ollenkaan, vaikka on oikein nannaa lihaa ja vaikka mitä ollut tarjolla. Ja ripuliakin on, välillä tuntuu että tulee sisäkalutkin ulos kun yritän kakkia. Juoda olen sentään jaksanut. Olikohan vähän tyhmää syödä niitä kylkiluita ja kangasta ja takiaisia? Pitää katsoa tästä eteenpäin vähän mitä suuhuni pistän.

Tänä aamuna en jaksanut edes kunnolla tehdä aamulenkkiä, pihanurmikolla vaan kävin pari kertaa kouristamassa ja sitten kiskoin mamman kotiin. Enkä mamman kellon soidessa jaksanut mennä antamaan aamupusuakaan tuota ennen, oli niin paha olo.

Nyt mamma sitten on varannut minulle lääkäriajan klo 16.45. Toivottavasti ei tule mitään kamalan pelottavaa tutkimusta.... Kirjoittelen lisää sitten illalla, jos olen vielä tolkuissani ja kotona.

Koiran säännöt

2006-07-30T20:24:00.000+03:00

Löysin vallan mainiot säännöt meille koirille. Taidankin alkaa noudattaa näitä, jospa tuohon mamiin saisi vähän eloa näillä. Tosin aika pirteästi se minua eilen peesaili, kun yökkäilin syömääni takiaista ulos. Oli muutan aika hankalaa, tänä aamunakin vielä yökötti kun joku terävä pisti kurkkuun. Oli kyllä viimeinen kerta kun takiaista maistan!

Koirien säännöt

1. Kun ihmiset ovat kylvettäneet sinut, ÄLÄ ANNA HEIDÄN KUIVATA SINUA PYYHKEELLÄ! Sen sijaan juokse heidän vuoteeseensa ja kuivaa itsesi lakanoihin. Tämä on erityisen hyvä jos on juuri ihmisten nukkumaanmenoaika.

2. Käyttäydy kuin tuomittu rikollinen. Kun ihmiset tulevat kotiin, käännä korvasi taaksepäin, laita pää tassujen väliin, leuka alas ja käyttäydy kuin olisit tehnyt jotain todella pahaa. Sitten katso ihmisiä, kun he raivoissaan etsivät talosta vahinkoja, joita he ajattelevat sinun aiheuttaneen. (HUOM: Tämä toimii vain silloin, kun et varmasti ole tehnyt mitään väärää.)

3. Anna ihmisten opettaa sinulle aivan uusia temppuja. Opettele ne täydellisesti. Kun ihmiset yrittävät näyttää niitä jollekulle toiselle, tuijota ilmeettömästi ihmiseen. Teeskentele kuin sinulla ei olisi harmainta aavistustakaan, mistä he oikein puhuvat.

4. Tee ihmisestäsi kärsivällinen. Kun menet ulos "pissalle", haistele ympäriinsä koko pihaa kun ihminen odottaa. Näyttele, kuin se paikka, jonka olet valinnut pissaamiseen, on ylivoimaisesti paras mahdollinen päätös ja maailman paras kohtalo.

5. Vedä ihmisten huomio puoleesi. Kun menet ulos kävelylle, pidä kiirettä näkyvimmin, kun menet kakille. Tee asiasi rauhassa ja pidä huolta, että kaikki katsovat. Tämä toimii erittäin hyvin, kun ihmiset ovat unohtaneet ottaa muovipussin mukaansa.

6. Kun olet ulkona kävelyllä, vuorottain yski ja ole kuin tukehtuisit joka kerta, kun vieras ihminen kävelee ohi.

7. Tee omat sääntösi. Älä aina vie keppiä takaisin, kun leikit noutoa ihmisten kanssa. Anna heidän mennä ja noutaa se ajoittain.

8. Piiloudu ihmisiltäsi. Kun ihmiset tulevat kotiin älä tervehdi heitä ovella. Sen sijaan piiloudu heiltä ja anna heidän ajatella, että sinulle on tapahtunut jotain kauheaa. (Älä näyttäydy ennenkuin ainakin yksi ihminen on pakokauhun vallassa ja pillahtamaisillaan itkuun).

9. Kun ihmiset kutsuvat sinua takaisin, ota lungisti. Kävele mahdollisimman hitaasti takaisin ovelle.

10. Herää aamulla kaksikymmentä minuuttia ennen herätyskellon soittoa ja vaadi ihmisiä viemään sinut ulos aamupissille. Mene mahdollisimman pian takaisin ja mene nukkumaan. (Ihmiset voivat harvoin mennä takaisin nukkumaan käytyään ulkona, tämä tekee heistä hulluja!)

Mamma on tylsä

2006-07-28T11:53:00.000+03:00

Mamma on nykyään sitten tylsä. Se vaan istuu ja murehtii tuossa nojatuolissa. Ei piristy millään vaikka koitan viedä sille palloa että voisi leikkiä vähän. Tuossa yksikin yö se istui tuolissa itkien ja puhui sille litteälle laatikolle jonka sisällä kuului silloin olevan joku mukavan kuuloinen nainen. Lenkilläkin käydään vaan sillai pikaisesti. :( Mikähän sitä vaivaa?

Nyt se kyllä näyttää jo vähän pirteämmältä, kun meni taas sinne työ-nimiseen paikkaan. Eilen illallakin tehtiin pitkä lenkki ja pääsin joppa keppeilemään. Pitää soittaa sinne työhön ja sanoa että ottakaa se sinne joka päivä, kun ei näy vapaapäivät sopivan. :D

Mulla on ollut taas masutauti, kun söin kaikenlaista herkkua mamman siskon luona. Tai sitten se johtuu mamman kaahailusta. Hyvä kun takapenkillä pysyin kun mamma veti mutkat suoriksi. Täytyy pistää se uudelleen autokouluun. Muuten autoilu kyllä on oikein kivaa, siis silloin kun ajellaan maantiellä. Mamma ei vain oikein tunnu tykkäävän kun innoissani piippaan siinä hänen korvan juuressa. Se ihan karjaisi mulle yhdessä vaiheessa, hyvä ettei päässyt löysät takapenkille. Onneksi mamma kotimatkalla keskittyi kuuntelemaan musiikkia eikä enää hermostunut vaikka piippasinkin vähän kokeeksi.

Sainpas herkkuja

2006-07-21T23:32:00.000+03:00

Katselin eilen kuola suunpielistä valuen, kun mamma mässytti grillattua possunkylkeä nojatuolissa, puoli naamaa rasvassa. Ei palaakaan antanut vaikka kovin anovan näköisenä koitin maata omalla petilläni. Hävytön!

No, tänään mamman töissä ollessa hoksasin, että hän on nakannut luut roskiin. Minäpä tyttö tiedänkin miten roskiksen sisään pääsee käsiksi, ja nostin kannen pois päältä ja kurkistin. Siinähän ne nököttivät, kolme ihanaa kylkiluunpätkää ja vaikka kuinka paljon rasvaista lihaakin oli mamma jättänyt jyrsimättä. Kamala nirsoilija taitaa olla, mokoma. Poimin luut tietenkin ulos, ja nakkasin napaani suurella nautinnolla. Harmi vain kun en ole vielä oppinut laittamaan kantta takaisin roskiksen päälle, mamma siis kotiin tullessaan huomasi tekoseni ja taas olin muka kovasti häpeävinäni. Aina menee mammalle ihan täydestä. :D

Tosin vähän kyllä kalahti omaankin nilkkaan ahneuteni, täytyy myöntää. Oli meinaan melkoisenmoinen ripuli kun äsken ulkona pistäydyttiin. Luulin että tulee mahalaukkukin ulos. Vaan oli se sen arvoinen herkutteluhetki, että pienet pyllyn kirvelyt mielellään kestää.

Uusi päiväkirjablogi

2006-07-21T12:08:00.000+03:00

No niin, vaihdoinpa sitten tämän päiväkirjaosion pois noilta kotisivuilta. Ajattelin että on helpompi kirjoitella tällaiseen blogiin, niinkuin mammakin tekee.

Elämä on ollut tasaista ja melkein tylsää. Mamma vain ravaa koko ajan jossain, vaikka pitäisi olla muka vapaapäivälläkin. Käytiin me kyllä kylässä jollain Rami-nimisellä miehellä, kuulemma mamman ex-mies. Silloin pääsin ensi kertaa meidän uusvanhan auton kyytiin. Olin niin innoissani että loikkasin takapenkille ennekuin mamma ehti edes kissaa sanoa. Siinä jäi häneltä levittelemättä penkinsuojaksi tarkoitettu lakanakin. Niinkun minun peffani nyt likainen olisi, höh. Minähän nuolen sen puhaaksi useita kertoja päivässä. :( Olin niin innoissani ajelusta että piippasin koko matkan, ja mamma taisi vähän hermostua. Ainakin se murisi kamalasti yhdessä vaiheessa, en tiedä sitten murisiko minulle vai toisille autoille.

Laitetaanpas tähän ihan kuva meidän hienosta kärrystä.

Vanhat postaukset

2006-07-21T12:02:00.000+03:00

27.6.2006

No niin, aloitetaanpa päiväkirjan näpyttely, vaikka ei tänään mitään erityistä olekaan tapahtunut. Emännällä on vapaapäivä, ja se mokoma koisasi melkein puolille päivin. Sain istua jalat ristissä makkarin ovella inisemässä, ennekuin se tajusi että mulla on HÄTÄ! Tajusi sentään olla pahoillaan kun ulkona niinsanotusti "räjäytin pommin" melkein oven eteen. Siinähän kauhoi pussiin.. heh heh......

Onneksi on ollut vähän viileämpi ilma, ei ole tällaiselle mustaturkkiselle sopivia aurinkoiset päivät. Vähän kun on laukka-askelta kepakon perässä ottanut, on meinannut läkähtyä. Emäntä saa olla onnellinen, kun pystyy hikoilemaan joka paikasta, minä raukka joudun vain läähättää kiepi pitkällä. Kyllähän se peilin edessä valittelee kun ei pysy tukka mitenkään kun tulee hiki lenkillä.. kamala narisija.

Tuo samainen narisija uhkasi tänään, että saan alkaa itse raahata ruokani kotiin. Oli kuulemma kova homma kantaa 15 kilon naksusäkkiä kaupasta. Pöh sanon minä! Kunhan ostaa mulle kärryt niin näytän sille mistä meikätyttö on tehty. Nyt menen ottamaan päivätorkut parvekkeelle, kohta ei kumminkaan ole rauhaa kun emäntä alkaa riehua ympäri asuntoa kamalan vihreän surisevan pitkäkärsäisen pedon kanssa......

Myöhemmin....

No, en sitten mennytkään partsille kun takapihalla oli ihan hervoton meteli, kamala lauma ihmisten urospentuja mesoamassa. Köllähdin siis autuaasti sohvalle vetämään zetoria ja näkemään unta ihanasta naapurin pitkäkarvaisesta urossakemannista. Ja just kun uni oli parhaimmillaan, mamma kaivoi sen pahuksen pitkäkärsäisen pelottavan hurisijan kaapista ja alkoi rymytä. Mikähän siinä on että emännän pitää aina tehdä kaikki niin mahdottomalla metelillä ja vauhdilla? Ettei vain olisi vähän luonnevikainen? No, ei siinä auttanut kun mennä piiloon keittiön työtason alle. Toivottavasti huomenna on vähän rauhallisempi päivä, ja viileämpi, etten ihan pakahdu kun kepin perässä ryntäilen pitkin kallioita. Ai että se onkin ihanaa puhaa.... *alkaa unelmoida*

28.6.2006

Eilinen ilta venähti vähän pitkäksi, kun mamman kanssa juhlittiin Juhannusta vähän myöhässä. Niinpä sitten nukuttiin puoleen päivään. Aamulenkillä törmättiin vanhaan tuttuuni Susannaan, joka on koirahotellini ihanan kiva omistaja. Hänellä oli mukanaan joku pojankoltiainen, Arska taisi olla. Piti kovasti pitää kuria sille, kun tuppasi pyrkimään liian lähelle. Mutta oikeasti oli ihan kiva tavata sellainen koirakaveri vaihteeksi, joka ei vaihda kadulla puolta kun tulen vastaan. En minä vaarallinen ole, haukun kun pelottaa tavata vieraita koiria, ja sitten mammaa alkaa vissiin pelottaa että tokkasen kiinni näihin vieraisiin, ja sitten minua pelottaa kun mammaa pelottaa..... HUI! Enkähän minä ikimaailmassa sellaista tekisi että ketään purisin, minähän olen maailman kiltein susikoiratyttö. Kuulin mamman ja Susannan puhuivan jotain yhdessä koirapuistoon menemisestä... kiva kiva.... Olisi NIIN mukava päästä leikkimään toisten koirien kanssa. Jään innoissani odottelemaan.

29.6.2006

No nyt on sitten tullut oltua koirakoulussa kahteen otteeseen. Kamalaa, sanon minä! Meitä on siellä 3, todella kiinnostavat corgi ja saksanpaimenkoirapoika, eikä kertaakaan ole päästetty ees tervehtimään. Ohi vaan pitää mennä muina koirina, istua ja maata ja istua ja maata...kohta pitää varmaan heittää kuperkeikkaa. Ja jos vähän erehdyn kiskaisemaan kaverin suuntaa, johan lennän ilmassa kun hyrrä. GRRRRRR. Ainoa hyvä puoli on, että namia saa tavallista enemmän. Niiden toivossa voin vähän yrittää tsempatakin tänään. Kunhan se ope-setä lakkais tulemasta sanomaan mammalle käsipäivää, niin kaikki alkais olla melko mukavasti. Sitä en siedä että mammaa tervehditään ensin ja sitten vasta minua. Luuleekos se ope-setä että mamma on maidän lauman pomo? Phyh!

30.6..2006

Auts auts... paljon surullista koiranitkua... Sattuu toiseen takajalkaan ihan vimmatusti. Kun lenkille mamman kanssa yritin aamulla, piti aluksi ihan kolmella jalalla kinkata. Onneksi ajan myötä vähän helpotti, ja sain neljällä jalalla lonksutettua pienen lenkkimme. Mamma parka oli todella huolestunut, hyvä ettei tippa silmässä katsonut loikkimistani. Siinä mamma sitten koko päivän käpälöi peräpäätäni, etsi vissiin kipeää kohtaa. Ei minua mihinkään kyllä erityisesti koskenut, paitsi keskiselässä vähän oli lihakset jumissa. Sekin vaiva helpotti kun mamma hieroi koko selän. Sitten se ressukka soitti ihan lääkäriasemalleni ja jutteli hoitajan kanssa, sopivat jotain viikonlopun yli seuraamisesta ja maanantaina lääkäriin menosta.

Mentiin me mamman kanssa kouluunkin, hän kai halusi Asko-open katsovan näyttääkö kinkkaamiseni pahalta. Ope sanoi että voin osallistua tunnille, ja minua potutti asia sen verran, että pistin mammalle kunnolla hanttiin kun maahanmenoa treenattiin. Annoin sitten lopulta pitkällisen yrittämisen jälkeen periksi, ettei ihan ressukka masennu. Ei se jalka kyllä siitä kovasti pitänyt, ja iltalenkillä taas konkkasin kolmella jalalla hyvän tovin. Asko-ope kuului sanovan, että nyt vaan rauhallista kävelyä maanantaihin ja sitten lääkärille. Harmi, kaipaan niin jo pientä keppileikittelyä.... Enkä todellakaan tykkää käydä lääkärissä, vaikka ihan kiva tohtoritäti viimeksi minua tutkikin.

Mamma meni tänään yöksi taas johonkin jota kutsuu työksi. En oikein tiedä mitä se tarkoittaa, muuta kuin minulle todella ikävää pitkään yksin olemista. Toivottavasti pystyn olla jalat ristissä niin kauan kun mamma tulee aamullaa kotiin. Muuten pärjään kyllä hyvin, päiväsaikaan siis, mutta nämä yöt ovat hankalia. Pari kertaa on ollut pakko tehdä hädät keittiön lattialle... jesses kun on hävettänyt silloin, mutta minkäs teet. Ei se mammakaan kamalan iloisen näköinen iltaisin ole kun pois lähtee.

3.7.2006

RAKASTAN mammaa!! Tunti sitten se taas katosi ovesta, käski odottaa. Luulin että meni taas sinne työ-nimiseen paikkaan. Mutta pian mamma tulikin takaisin, kädet täynnä kasseja. Sieltä se latoi kaikennäköistä koirantavaraa... Oli sitten käynyt minulle shoppaamassa. Ensin se otti vanhan makuumattoni pois, ja levitti tilalle ihanan pehmoisen armeija-kuvioisen makuualustan. Onpa kuulkaa ihanaa kölliä pehmoisella alustalla. Sitten se käski minun pysyä pedillä, ja ajattelin että tähänkö se ihanuus nyt loppui. Mutta ei. Seuraavaksi mamma kaivoi kassista aivan vastustamattoman tuoksuisen pussin, joka sisälsi tosi nannan luun. Sitä tässä nyt rouskutan kuola suupielistä valuen. Huomasin vielä kassissa ihan hervottoman kokoisen nahkaluun ja jonkun lelun näköisen mustan möntin, mutta ne mamma piilotti kaappiin. No, onpa hyvää tiedossa toistekin.Kepsukan seksipöksyt

Oli siellä kyllä vähän huolestuttavan näköistäkin tavaraa. Purnukkaa ja tuubia oli, ja jotain joka erehdyttävästi näytti hammasharjalta. Iiik!! Ja arvatkaa mitä vielä? Tällaiset leopardikuvioiset juoksuhousut! Kuvitteleeko mamma tosiaan että minä kuljen tuollaisissa seksipöksyissä, minä, kunniallinen ja siveä saksanpaimenkoira. Phyh!

Tänään aamulla oltiin taas koulussa. Siellä oli ihan uudet kaverit. Todella IHANA saksanpaimenkoirauros, aikuinen tällä hertaa. Ja sitten kovin hassun näköinen kaveri, kuulemma kiinanharjakoira. Sillä ei ollut karvaa ollenkaan, ihan alasti kekkuloi meidän seurassa.. hih. :) Mutta kiva tyyppi sekin oli vaikka olikin erikoinen. Ja minä sain Asko-opelta kovasti kehuja, olen kuulemma hyvä oppimaan.

4.7.2006

Jukra, mamma on varmaan tullu ihan hulluks. Eka se heräs jo klo 8. Sitten aamupisun jälkeen se vei mut kylmään suihkuun (täytyy myöntää että ihan hyvää teki kyllä kun on niin kuuma). Ja kaiken huipuksi, mamma vetäsi mun takatassujen sidosten päälle SUKAT. Ihan totta... vaaleanpunaiset sukat, MULLE. Tässähän menee maine, säähveri kulkee julkisella paikalla pinkeissä sukissa. Enhän minä kehtaa nyt mennä edes tuonne kouluun. Oon melkeen yhtä hassun näkoinen kun se kiinanharjakoira. :( No, koitan kehdata, tänään on viimeinen koulupäivä joten en poiskaan halua olla, annan siis sukkien olla ihan kiltisti, vaikka tekiskin mieli purra ne pois.

Myöhemmin....

No täytyy myöntää (taas) ettei se mamma ihan pösilö olekaan. Oli nimittäin oikein hyvä tassutella nuo siteet ja sukat jalassa, vaikka vähän hassulta se minun mielestäni edelleen näyttää. Viimeinen koulutunti meni hyvin, oltiin vain minä ja emäntä, sekä Asko-ope ja joku nätti ruskea kiharakarvainen koira, joka oli kyllä tosi kiltti. Mutta pakko kai ollakin kun kävelee open remmin päässä, eihän siinä tohdi vikuroida. Kuulin emännän ja Askon sopivan, että käydään ainakin kerran viikossa yhdellä tunilla, ettei pääse opit unohtumaan. Perjantaina pitäisi mennä taas, mikäli vointini sallii. Se ei tällä hetkellä ole kovin hääppönen, kun en juo tarpeeksi. Ei vaan maistu....

5.7.2006

Taisin pelästyttää mamman tänään puolikuoliaaksi, kun oli tullut parit oksut pitkin asuntoa sillä aikaa kun hän oli ollut töissä. Olin ihan varma että hän suuttuu kun yhdet meni vasta pestylle matollekin, mutta ei se suuttunutkaan. Sanoi vaan että ei ole vihainen, kun olen pipi enkä ihan vaan piruuttai sotke. Ihana mamma! En oikein tiedä mikä oksutti, olikohan ne lakut jotka pistin poskeeni eilen kun mamma oli poissa kotoa? Tai tuo luu jota järsin, se vähän tökkäsi kurkkuun aina välillä...

No, voin jo paljon paremmin kun mamma tuli, käytiin lenkillä ja kyllä olikin ihanaa kun oli viileä ilma. Jaksoin hölkytellä ihan toisella tavalla kun päivällä siinä kamalassa helteessä. Tassutkaan eivät enää ole juuri ollenkaan kipeät, mutta mamma ei kuitenkaan suostu kanssani keppileikkimään, kun kuulemma tekisi pahaa anturoille. Höh! Kotona mamma sentään rymysi kanssani, heiteltiin mamman tekemää pehmeää palloa. Kivaa sekin on, mutta parketti on vaan niin pahuksen liukas että vedän suttia kurveissa. :)

13.7.2006

Onpa aikaa vierähtänyt viime kirjailusta. Olen jo ihan kunnossa, mitä nyt tämä jatkuva helle vaivaa, kun ei meinaa jaksaa mitään. Ollaan me kumminkin mamman kanssa keppileikitty öisin, kun on viileämpää. Olin eilen ihan varma, että mamma jättää minut. Aamulla varhain nimittäin mentiin taas Tassuun. Oli kyllä todella ihana nähdä taas Susannaa, Asko-opea ja koirakavereita. Päiväkin meni nopeasti, vaikka mamma tuli hakemaan vasta iltakahdeksalta. Mutta sitten kun mamma tosiaan tuli, huomasin että minullahan olikin ollut kamala ikävä. Oli pakko hyppiä ja pomppia mamman ympärillä vähän, vaikka yrittivät kyllä kovasti Susannan kanssa silitellä ja rauhoitella. Tiedänhän minä ettei saisi riekkua noin, mutta kun oli ihana nähdä mamma ja päästä kotiin. Kyllä meninkin lujaa kotirappuja ylös. Piti myös nuuskuttaa koko asunto läpi ja tarkistaa ettei mikään ollut muuttunut.

En muista olenko kertonut, mutta pidän autoista todella paljon. Nolona tunnustan, että ihan ensimmäisellä viikolla kun mamman luokse olin tullut, hyppäsin ihan oudon tädin auton takaluukkuun istumaan. Olin niin tottunut autolla kulkemaan, että kaipasin pientä ajelua. Eilen sitten kuulin mamman sanovan, että me ollaan ostamassa autoa. Jess!!! Ihanaa!!! Jään jännityksellä odottamaan millaisen auton kyytiin pääsen.