Lyhyen odotuksen jälkeen meidät mamman kanssa sitten pyydettiin vastaanottohuoneeseen. Siellä eläinlääkäri rapsutteli minua ja kuunteli rintaani sellaisella hassulla vehkeellä jonka toiset päät menivät hänen korviinsa ja toinen pää oli rinnallani. Mamma piti kuonosta kiinni. Kestin sen kun nainen, eikä se oikeasti kamalaa ollutkaan. Sitten eläinlääkäri kaivoi kaapista neulan, ja silloin alkoi vähän pelottaa. Olin kuitenkin ihan kiltisti aloillaan kun lääkäri tuikkasi neulan kankkuuni. Vähän itkaisin kun kirveli, mutta se meni onneksi äkkiä ohitse. Ja sitten tuli kamala väsy. Oli pakko istua alas, ja laittaa ihan pitkälleenkin. Muistan, miten mamma istui lattialla vieressäni ja silitti minua rauhoittavasti, sitten kaikki pimeni.
Kun heräsin, massuun ja tassuihin sattui, pää oli ihan sekaisin ja kieli hiekkapaperia. Onneksi mamma tuli pian hakemaan kotiin. Jaksoin kävellä vastaanotolta autolle, tosin kovasti horjuen, mutta autoon en saanut loikata (en olisi jaksanutkaan) vaan mamma nosti minut. Autossa en jaksanut yhtään laulaa, vaan nukuin lähes koko matkan. Välillä päästin pienet pihinät että mamma tiesi minun olevan hengissä, muuta en jaksanut.
Nyt olen ollut kotosalla reilut kaksi tuntia, ja ikävästi särkee kyllä massua ja pää on vieläkin sekaisin. Mamma on tehnyt minulle kivan pehmoisen pedin, mutta makoilen kyllä mieluiten suihkukopissa, siellä kun on viileää. Vesi tai ruoka ei ole maistunut, enkä halunnut ottaa kipulääkettäkään vaikka se kuulemma maistuu ihan koiran namilta. Koitan ottaa lääkkeen sitten illalla että saan yön nukuttua eikä tarvi itkeä.
Pyydän mammaa laittamaan muutaman kuvan tähän ja kirjoittelen lisää huomenna tai ylihuomenna kun olen vähän pirteämpi.
0 wuhkua:
Lähetä kommentti