Hyvästit

Kessi has left the buildin.

Kessi joutui muuttamaan uuteen kotiin vauvan synnyttyä. Koira parka meni sekaisin kun taloon tuli vielä yksi lapsi, joten katsoimme parhaaksi etsiä vanhalle rouvalle uuden kodin. Löysimmekin Nooran, jolla jo ennestään oli kokemusta sakemanneista ja kotonansakin asusteli yksi urospuolinen sellainen. Kessi muutti alkukesästä, ja saamani tiedon mukaan tulee erinomaisesti toimeen sekä uuden koirakamun että emäntänsä kanssa. Likka saa nauttia uimisesta, jyryämisestä ja kaikesta kivasta koiramaisesta puuhasta enemmän kun täällä olisi saanut. Ja mikä parasta, ilman Kessi-ressukkaa kovasti stressaavia lapsia.

Kova ikävä on karvakamua, monet itkut ja litroittain kyyneleitä on vuodatettu Kessiä kaivaten. Ainoa lohtu on se että sitä ei tarvinut lopettaa vaan koira saa jatkaa koiranpäiviään vielä toivon mukaan pitkään.

Hyvää loppuelämää Kessi-kamulle,
t: Rudi, Mamma ja muu perhe.

Lääkärillä

Eilen oli ikävä päivä, jouduin käymään taas lääkärissä. Olin viettänyt ihan tavallista päivää kotona mamman ja Rudin kanssa, en muista mitenkään itseäni satuttaneeni, mutta kun nousin päivälevon jälkeen kynnysmatolta ylös, huomasin että takatassuun sattuu ihan pahuksenmoisesti. Konkkasin sitten kolmella jalalla juomaan ja siitä omalle paikalleni.

Mammahan tietysti huolestui, mutta seurailtiin siinä jonkin aikaa. Mamma koitti vähän tassua käpälöidäkin, ja anturaan vähän sattui kun hän siitä painalsi. Kun ei näyttänyt siltä että vaiva alkaa helpottaa, soitettiin tuttuun paikkaan Herttoniemen Eläinlääkäriasemalle, ja saatiin aika lääkärille samaksi illaksi. Mamma kuulemma halusi muutenkin että koipeni katsotaan, kun olen aina silloin tällöin linkuttanut. Ja kun pitkään köllöttelen, olen kovin kankea ja kuulemma töpöttelen. Höh!!! Mummot töpöttelee.

Yllätyin kovasti, kun autoon mennessämme mamma ei pistänytkään minua takapaksiin kuten yleensä. Siellä näytti olevan kamalastai kaikenlaista tavaraa, eli en minä sinne olisi sopinutkaan, hyvä siis ettei väkisin tunkenut minua sinne. Sain sen sijaan hypätä etupenkin lattiatilaan. Mutta eihän lattialla kököttäminen sovi minun arvoiselleni koiralle, joten hyppäsin siitä sitten matkan alettua penkille istumaan. Siinä katselin maisemia ja lauloin, kunnes sitten puolimatkassa tuli sellainen olo että oli päästävä väljemmille vesille. Niinpä loikkasin takapenkille. Mamma vähän motkotti, karvastin kuulemma koko auton. No, minkäs minä sille voin että olen koira, karvainen sellainen. Olisi ottanut nakukekkulin jos karvat haittaa, niin!

Menin jo ihan iloisesti tuttuun lääkäriasemarakennukseen. Ja yllätin mamman iloisesti sisään mennessä. Sieltä nimittäin tuli mies, jolla oli 4 metsästyskoiraa narujen päässä, ja voi hurja kun ne vasta lauloivat. Mamma varmaan luuli, että minä pistän tavalliset rähinät pystyyn, mutta ehei. Minäpä nätisti kiersin mamman toiselle sivulle ja ohitin koirat toisaalle katsellen ja mielessäni vihellellen. Ja se teki mamman näköjään todella iloiseksi, kovasti se ainakin kehui.

Tutkimushuoneessa minua jo vähän pelotti, muistin että siellä on minua muutaman kerran pistetty neuloilla ja kerran tuli tosi väsykin sellaisen piston jälkeen. Nyt minut vain nostettiin pöydälle, tällä kertaa lääkäri ja hoitaja kun mamma ei kuulemma voi nostella minua sen masussa olevan ihmispennun takia. Sitten se lääkäritäti alkoi väännellä takajalkojani, ja niin kauan oli ok kunnes hän törkkäsi varvastani. Siinä tuntui niksahdus, ja sattui ihan kamalasti. Hyppäsin ihan ja ulahdin. Mutta sen jälkeen yllättäen olikin ihan hyvä olo, ja lääkäri lupasikin meidän lähteä kotiin. Olin todella helpottunut, ei piikkejä tällä kertaa.

Jotain lääkkeitä se mamma sai mukaan kun minulla kuulemma oli varvas niksahtanut, ja nivelissäkin on jotain rikkoa. Vanhuuden vaivoja kuulemma. Vanhuuden!!! Minähän olen melkein pentu vielä. No, myönnettäköön että välillä on vähän jäykkä olo, mutta ei se vanhuudesta johdu. Otan kuitenkin noita lääkkeitä kiltisti että mammalle ei tule paha mieli, kun kuulemma maksoivatkin aika paljon. Mitä sitä ei mamman eteen tekisi.

Nyt lähden vähän haistelemaan ulkoilmaa, jyrytä en kuulemma kahteen viikkoon saa, enkä käydä pitkillä lenkeillä. Mutta jos ihan varovasti tuossa tassuttelen kotipihalla.

Mukavaa alkanutta vuotta 2009 kaikille koira- ja ihmiskamuille, ja Pepsi- ja Salli-kisuille sinne sateenkaarisillalle. <3

Syksyterveiset

Terkkuja täältä litimärästä Helsingistä. Sellaista koiranilmaa on pitänyt jo pitkään, että edes tällainen reipas koira kun minä ei tykkää olla ulkona. Pakolliset pisu ja kakireissut tietysti tehdään, mutta muuten on mukavampi köllötellä kotosalla.

Mamma kertoi surullisia uutisia. Minä en ole enää tervetullut mamman mamman ja iskän luo Lappiin, kun murisin mamman iskälle kesällä. Pelkäävät kuulemma minua. :( Että pitikin olla niin tyhmä, olisihan minun pitänyt muistaa että ovat ihan kilttejä eivätkä varmasti aikoneet Pennulle mitään pahaa kun täällä olivat. Siellä Lapissa kun oli niin kivaa kirmata vapaasti pitkin tuntureita.

Hyväkin uutinen on. Meidän naapuriin on muuttanut komea saksanpaimenkoirapoika. En ole vielä päässyt tapaamaan muuta kun aidan raosta nuuskutellen, mutta olisi tosi kiva käydä tekemässä tuttavuutta. Noista muista naapurin koirista en niin perusta, mutta tämä on sen verran komea kaveri että huh.

Ai niin, vielä yksi uutinen. Mammalle ja iskälle tulee kuulemma uusi pentu, joskus ensi keväänä. Tulee lisää vahdittavia, voi minua raukkaa.

Kesävisiitti

Meillä oli vieraita tuossa männä viikolla. Mamman mamma ja iskä kävivät meidän uutta kotia ja uutta laumaa katsomassa. Oli tosi ihana nähdä heitä taas, oli ihan ollut ikävä. Minusta kyllä vähän tuntui siltä, että ne tykkäsivät Rudista enempi, mikä on ihan eppää kyllä.

Meillä oli myös jotkut ihme juhlat mamman ja mamman ystävän syntymäpäivät. Siellä oli mamman mamma ja iskä, sitten Iskän mamma ja Iskä, mamman kamu, mamman sisko ja sen pentu (joka oli kyllä jo ihan aikuisen ihmisen kokoinen, ei yhtään pennun näköinen), ja sitten meidän oma Pentu ja sen kaveri.

Mamma ja kamunsa täyttivät kuulemma pyöreitä. En kyllä ymmärrä mitä se tarkoittaa, minä ainakin täytän aina vain vuosia. Mutta kivat juhlat olivat silti, saatiin namipaloja enemmän kun laki sallii. Se tosin sitten kostautui, kun oli vähän massu sekaisin ja tuli pahoja paukkuja koko ajan. Onneksi massu on jo parantunut, mutta ikävä on kyllä vielä Mamman mammaa ja iskää.

Nam, kakkaa

Olen löytänyt uuden herkun. Satuin kerran maistamaan pihamaaltamme löytynyttä ruskeaa kasaa, joka osoittautui oikein herkulliseksi. Menin innoissani kertomaan mammallekin löydöstäni, mutta kun pääsin tämän eteen istumaan ja avasin suuni, mamma kiljahti: "Hyi, toi on syönyt p***aa!!" ja komensi minut ulos. Olin sitten tullut syöneeksi omaa tai Rutun kakkaa. No, hyvää se oli joka tapauksessa....

Mamma muisteli, että koirat joskus söisivät kakkaa koska yrittävät pitää suoliston bakteerikannan kunnossa. Jospa minun suoli on sitten epäkunnossa, pöpöt lähteneet kesälomalle ja koitan saada niitä takaisin. :D Entisessä kodissa asuessakin söin kakkaa, mutta se oli jäniksenpapanaa eikä haissut vissiin niin pahalle kuin koirankakka, kun mamma ei sen syömisestä torunut.

Kuulumisia

Pitääpä tulla pitkästä aikaa tassuilemaan muutama rivi. Minä olen päässyt taas koirakouluun. Muistatte varmaan kun kirjoitin aikoja sitten siitä ohituskoulusta. Nyt mamma vei minut sellaiselle arkitottelevaisuuskurssille. En kyllä ymmärrä minkä takia, kun siellä harjoitellaan juttuja jotka minä jo osaan. Kuulin mamman selittävän, että halusi kurssille siksi kun minulta menee korvat aina kun ollaan ihmisten tai koirien ilmoilla. Höh, hassu nainen, eihän minun korvat minnekään mene vaan tuossa ne törröttävät pään molemmin puolin varsin terhakasti vaikka missä oltaisiin.

No, kivaa oli kurssilla joka tapauksessa. Viime viikolla treenattiin sivulle tuloa, istumista ja seuraamista. Sain kauheasti nameja, ja siellä oli paljon muitakin koiria. Vain pari meitä isompia, sitten oli paljon sellaisia pieniä räkyttäviä, mistä en oikein perusta. Siksi olikin ihan pakko pari kertaa haukahtaa niille että tietävät olla ryppyilemättä. Voitteko kuvitella, yksi niistä pienistä jopa puraisi omaa mammaansa. Kamalaa.

Olen nauttinut viikon ajan ihan uudesta harjasta, minusta kun lähtee ihan mahdottomasti pohjavillaa ja muutakin karvaa. Mamman mukaan johtuu hormooneista, minulta kun vietiin kohtu ja se aiheuttaa moista. No, johtui mistä johtui, kamalasti sitä irtoaa ja pahus kun kutittaa. Joskus ei tiedä miten päin rapsuttaisi. Mammalla on ollut sellainen lyhyt- ja ohutpiikkinen suka jolla minua on harjattu, mutta eihän se paksuun villaani tehoa. Niinpä mamma kävi ostamassa tällaisen haran, ja nyt irtoaa karvat oikein mallikkaasti. Suosittelen kyllä muillekin.














Se sukahan on siis tällainen:

Koirakuvat-viikkohaaste:VAPPU

Otetaanpas taas osaa, en olekaan aikoihin muistanut. En ole aikaisemmin vietellyt vappua, mutta nyt ajattelin juhlia minäkin, kun koko muu perhe Rudi mukaan lukien oli vappumielellä. Me grillattiin ulkona kun oli aivan ihanat ilmat, syötiin vähän juustosuikeroita ja tippaleivän kiekuroita, puhkottiin ilmapalloja ja pidettiin muuten hauskaa omalla pihalla. Rudi jopa pukeutui vapuksi, minä en halunnut hattuja mutta serpentiiniä mamma ja muut selkääni heittivät että saivat vappupotretin, kuulemma. No, eipä nuo paljon haitanneet. Taidan viettää vappua ensi vuonnakin. :)